Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
Korruptio kunnallishallinnossa - Osa III: Valvonta ilman seuraustaTiistai 25.3.2025 - Teemu Niva Korruptio kunnallishallinnossa – Osa III: Valvonta ilman seurausta Kirjoitin syyskuussa ja marraskuussa 2024 Kainuun Sanomissa siitä, miten kunnallinen korruptio ei aina näyttäydy ruskeina kirjekuorina, vaan verkostoina, joissa vastuu hämärtyy ja kriittiset kysymykset vaietaan kuoliaaksi. Ensimmäinen osa käsitteli vallan keskittymistä, toinen puolestaan tarpeellisia vastatoimia ja avoimuuden puutteita. Korruptio kunnallishallinnossa – Osa III: Valvonta ilman seurausta Kirjoitin syyskuussa ja marraskuussa 2024 Kainuun Sanomissa siitä, miten kunnallinen korruptio ei aina näyttäydy ruskeina kirjekuorina, vaan verkostoina, joissa vastuu hämärtyy ja kriittiset kysymykset vaietaan kuoliaaksi. Ensimmäinen osa käsitteli vallan keskittymistä, toinen puolestaan tarpeellisia vastatoimia ja avoimuuden puutteita. Tässä kolmannessa osassa siirrytään valvontaan – tai oikeastaan sen puutteeseen. Valvonnan puuttuminen on usein se hiljainen voima, joka mahdollistaa väärinkäytökset – mutta josta harvoin puhutaan. Juuri siksi tässä osassa pureudun siihen, mitä tapahtuu, kun valvonta on pelkkä muodollisuus. Kunnallinen korruptio voi ilmetä myös päätöksinä, joita ei koskaan tehdä. Valvontana, joka ei koskaan toteudu. Vastuun siirtelynä pöydästä toiseen – kunnes kukaan ei enää edes muista, mistä kaikki alkoi. Nyt katse kääntyy konsernivalvontaan ja siihen, mitä tapahtuu, kun mankala-yhtiön tappiot valuvat suoraan kaupungin omistamiin yhtiöihin – ja edelleen kuntalaisten maksettavaksi. Kajaanin kaupungin vuoden 2023 tilinpäätös kertoo karulla tavalla, mitä tapahtuu, kun valvonta ei toimi. Kainuun Voima Oy – kaupungin omistama energiantuotantoyhtiö – kirjasi tilikaudelle 4,8 miljoonan euron tappion. Tilinpäätöksen mukaan merkittävä osa tästä johtui turbiiniongelmista, niiden seurauksena toteutetusta apujäähdyttämisestä (joen lämmittämisestä) sekä pitkittyneestä turbiinirevisiosta, joka maksoi 1,5 miljoonaa euroa. Kyseessä ei ollut poikkeuksellinen markkinahäiriö tai luonnonkatastrofi. Kyse oli operatiivisesta epäonnistumisesta, jonka vaikutukset valuivat mankala-mallin mukaisesti suoraan Kajaanin Energiatuotannon ja Loiste-konsernin tappioksi – ja sitä kautta kaupungin talouden rasitteeksi. Vielä merkittävämpää on se, että nämä luvut ja ongelmat eivät nousseet esiin yhtiön omassa tilinpäätöksessä samalla tarkkuudella. Kaupungin tilinpäätös 2023 sivuilla 196–198 tappiot ja niiden syyt on kirjattu auki. Sen sijaan Kainuun Voiman oma osuus samoissa asiakirjoissa (s. 201–203) on ympäripyöreä, eikä se mainitse tappion määrää lainkaan. Edes turbiiniongelmien tai apujäähdytyksen kaltaisia poikkeuksia ei käsitellä suoraan, vaan ne peittyvät muotoilujen alle: “ennakoimattomia vuosihuoltokustannuksia” ja “korkojen nousu”. Tällaisessa tilanteessa konsernivalvonnan roolin pitäisi olla kirkas ja aktiivinen. Mutta oliko? Raporttien mukaan erityistarkastus valmistui jo marraskuussa 2023, mutta kaupunginhallitus käsitteli asiaa vasta kesäkuussa 2024. Tarkastuslautakunta kutsui konsernijaoston kuultavaksi toukokuussa. Sitä ennen ei julkisten asiakirjojen perusteella tapahtunut juuri mitään. Tilanteessa ei ole kyse vain epäonnistuneesta investoinnista tai yhdestä yhtiöstä. Kyse on rakenteellisesta vastuuvajeesta, jossa valvonta on nimellistä, roolit menevät päällekkäin ja todelliset kysymykset jäävät kysymättä. Kainuun Voima on mankala-yhtiö. Se tarkoittaa, että yhtiön tappiot eivät jää sen omaksi murheeksi – ne siirtyvät suoraan omistajille, eli Kajaanin kaupungin omistamiin energiayhtiöihin. Käytännössä tappiot siirtyvät kuntalaisten maksettavaksi. Juuri siksi konsernivalvonnan pitäisi olla kaikkea muuta kuin muodollisuus. Julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella samat henkilöt voivat istua sekä konsernijaostossa että kaupungin energiayhtiöiden ja Kainuun Voiman hallituksissa. Tällöin valvontaa tehdään itseä koskien – ja vastuu hämärtyy entisestään. Entä jos sama tapahtuisi Oulussa? Lokakuussa 2024 Oulussa nousi valtakunnallinen tapaus, jossa kaupungin ylimpiä viranhaltijoita – mukaan lukien entinen kaupunginjohtaja ja yhdyskuntajohtaja – vastaan nostettiin syytteet liittyen konsernivalvonnan pettämiseen. Tapauksessa kaupungin tytäryhtiö oli tehnyt merkittäviä investointeja ilman riittävää valvontaa, ja kaupungin sisäiset ohjaus- ja valvontarakenteet olivat jääneet passiivisiksi (Kuntalehti 15.10.2024). https://kuntalehti.fi/uutiset/syyttaja-oulun-ex-kaupunginjohtaja-ja-ex-yhdyskuntajohtaja-oikeuteen/ Vaikka Oulun tapaus ei ole täysin identtinen Kajaanin tilanteeseen verrattuna, molemmissa ydinkysymyksenä on, toteutuiko kaupungin sisäinen valvontavelvollisuus riittävän aktiivisesti ja selkeästi, jotta laiminlyöntiepäilyt voitaisiin sulkea pois. Se ei ole vain poliittinen kysymys – vaan hallinto-oikeudellinen ja jopa rikosoikeudellinen kysymys, mikäli valvontavelvollisuus jätetään toteuttamatta. Tätä taustaa vasten on perusteltua kysyä: oliko Kajaanissa kyse vain passiivisuudesta, vai toteutuiko valvontavastuu todellisuudessa lain edellyttämällä tavalla? Tämä kysymys ei katoa, vaikka yksittäisiin ratkaisuihin ei liittyisikään suoraa rikosepäilyä. Mitä olisi pitänyt tehdä? Kainuun Voima Oy:n hallitus vastaa yhtiön toiminnan lainmukaisuudesta ja huolellisuudesta. Kaupungin konsernijaosto taas valvoo omistajaohjauksen toteutumista ja seuraa, että tytäryhtiöiden hallitukset toimivat kaupungin tavoitteiden mukaisesti. Jos yhtiö tekee miljoonaluokan päätöksiä ilman riittävää valmistelua, riskinarviointia tai päätöksentekovaltaa, vastuu ei katoa – se nousee yhtiön hallitukseen ja valvonnasta vastaavaan konsernijaostoon. Olen kysynyt tätä myös valtakunnalliselta asiantuntijalta: voiko kyseessä olla rikosoikeudellinen vastuu, jos konsernijaosto ei valvo yhtiön hallitusta, vaikka siihen olisi ollut syytä? En saanut vastausta, mutta kysymys on yhä perusteltu. Jos Oulussa syntyi tuomiot valvonnan pettämisestä – voiko Kajaanissa olla kyse samasta ilmiöstä, mutta ilman seurauksia? Jos konsernivalvonta olisi toiminut asianmukaisesti, raporttien poikkeamiin olisi reagoitu ajoissa. Olisi pitänyt:
Tällainen hallintomalli ei olisi vain muodollisesti oikein – se rakentaisi kuntalaisten luottamusta. Kyse ei ole vain jälkiviisaudesta – nämä ovat perusperiaatteita hyvälle hallinnolle, joiden laiminlyöntiä ei tulisi koskaan hyväksyä. Tarvitaan muutoksia – sekä asenteisiin että rakenteisiin:
Lopulta kyse on luottamuksesta. Ei vain hallitusten ja jaostojen kesken, vaan kuntalaisten suuntaan. Jos valvonta ei johda seurauksiin, se menettää merkityksensä. Mitä olen itse tehnyt tilanteen korjaamiseksi. Kuntapäättäjänä minulla ei ole ollut yleisön mahdollisuutta unohtaa. Vastuu ei ole jotain, mitä voi siirtää eteenpäin – siksi olen myös itse ryhtynyt toimiin, jotta vastaavaa ei tapahtuisi uudelleen.
Jätin valtuustoaloitteen, jossa esitän, että kaupungin konsernijaoston jäsenet eivät voisi samanaikaisesti toimia kaupungin omistamien yhtiöiden hallituksissa. Tämä ristiin istuminen vaarantaa valvonnan uskottavuuden ja voi johtaa tilanteeseen, jossa päätöksentekijä valvoo omaa päätöstään. Se ei ole enää esteettömyyden, vaan luottamuksen kysymys.
Toisessa aloitteessani vaadin kaupungin konserniohjeen tarkistamista ja ajantasaistamista. Siinä on selkeytettävä:
Lisäksi esitän, että konserniohjeessa määritellään selkeästi yhtiöiden kokoluokkaan (liikevaihto ja tase) perustuvat linjaukset, joiden mukaan ulkopuolisia asiantuntijoita voidaan valita hallituksiin. 🔹 Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana vaikuttaminen Toimin myös tarkastuslautakunnan puheenjohtajana, ja olen pitänyt esillä sitä, että valvontavastuu ei ole rituaali, vaan todellista reagointia. Olen ollut mukana järjestämässä konsernijaoston kuulemista tilanteessa, jossa kaupungin tilinpäätöksen mukaan tytäryhtiöiden tappiot ylittivät miljoonia – eikä valvontaa ollut dokumentoidusti tehty. Oikeusministeriön Korruption torjunta kunnallishallinnossa -julkaisussa (2022) todetaan, että vaikutusvallan väärinkäytön ehkäisy edellyttää systemaattista toimintamallia: tilanteen toteamista, toimenpiteiden suunnittelua, seurantaa ja dokumentointia (s. 70–71). Kajaanin tapauksessa tätä mallia ei noudatettu. Raportti varoittaa myös puuttumattomuuden kulttuurista (s. 29) ja siitä, kuinka verkostomainen päätöksenteko voi hämärtää vastuunjakoa erityisesti konserniyhtiöiden ohjauksessa (s. 34). Juuri näihin rakenteellisiin riskeihin olen puuttunut valtuustoaloitteillani ja nostanut asian myös julkiseen keskusteluun. Korruption torjunta ei ole yksittäisten laittomuuksien etsimistä – se on rakenteiden korjaamista ennen kuin luottamus ehtii kadota. Kunnallinen päätöksenteko ei kaadu kerralla – se kuluu pois hiljaisuudessa, kun asioita ei kyseenalaisteta, päätökset hyväksytään ilman vastuuta ja virheet kuitataan sillä perusteella, että 'näin on ennenkin tehty'. Mutta myös toinen tie on mahdollinen: kuntakulttuuri, jossa valvonta toimii, vastuu kannetaan, eikä raha katoa ilman selityksiä. Se vaatii vain sen, että joku sanoo ääneen sen, mitä monet ajattelevat hiljaa. Minä olen sanonut. Ja aion jatkaa. Siksi toivon, että kun seuraavan kerran sinulla on mahdollisuus käyttää ääntäsi – käytät sen. Äänestämällä et vain valitse ehdokasta – valitset suunnan. Jatketaanko “kyllä tämä näin menee” -kulttuuria vai vaaditaanko oikeasti vastuuta? Vaikka moni päättäjä on vaiennut, minä olen halunnut kysyä. Olen tehnyt aloitteita, ottanut asioita esiin ja pyrkinyt siihen, ettei järjestelmä piiloutuisi kaavioiden ja puolitotuuksien taakse. Tämä ei ole henkilökohtainen hyökkäys – vaan pyrkimys nostaa esiin kysymys, jota liian harva enää uskaltaa esittää: kuka vastaa, kun kukaan ei vastaa? Hiljaisuus ei ole neutraali olotila. Se on valinta – usein tehokkaampi kuin yksikään puheenvuoro. Siksi on syytä pysähtyä miettimään, kuinka helposti vaikenemisesta tulee osa hallintokulttuuria. Tässä kirjoituksessa on tarkasteltu valvonnan puutetta ja sen seurauksia. Mutta vielä suurempi kysymys on tämä: mitä tapahtuu, kun vaikeneminen muuttuu vallankäytön muodoksi? Seuraavassa osassa tarkastelen, miksi hiljaisuudesta tulee kunnallishallinnossa usein tehokkaampi suojakeino kuin avoimuudesta – ja miten valvonta voi muuttua vallan välineeksi.
Teemu Niva Kaupunginvaltuutettu Kunta- ja aluevaaliehdokas (ps.) Muokattu 22.7.2026 10.38: Lisätty avainsanat |
|
Avainsanat: Kajaani, päätöksenteko, korruptio, konsernivalvonta, hyvä hallinto |

