Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
Googlen 13 miljardia - mitä jätti-investointi oikeasti tarkoittaa?Torstai 10.9.2026 klo 20.49 - Teemu Niva Suomeen on juuri julkistettu historiallisen suuri investointi. Sitä on ehditty hehkuttaa, mutta myös sähkön hinnalla, luonnolla ja datakeskusten energiankulutuksella on peloteltu. Päätin katsoa, mitä lukujen ja suunnitelmien takaa oikeasti löytyy. Teksti koostettu nyt poikkeuksellisesti ”kysymys ja vastaus”-muotoon. Suomeen on juuri julkistettu historiallisen suuri investointi. Sitä on ehditty hehkuttaa, mutta myös sähkön hinnalla, luonnolla ja datakeskusten energiankulutuksella on peloteltu. Päätin katsoa, mitä lukujen ja suunnitelmien takaa oikeasti löytyy. Teksti koostettu nyt poikkeuksellisesti ”kysymys ja vastaus”-muotoon. * * * 1. Miksi Google sijoittaa 13 miljardia juuri Suomeen? Kun maailman suurimpiin teknologiayhtiöihin kuuluva Google päättää sijoittaa Suomeen 13 miljardia euroa, päätöstä tuskin on tehty siksi, että täällä sattui olemaan sopivasti tyhjää tonttimaata. Datakeskus tarvitsee ennen kaikkea sähköä ja paljon. Suomessa sitä voidaan tuottaa runsaasti, vähäpäästöisesti ja eurooppalaisittain kilpailukykyiseen hintaan. Erityisesti Pohjois-Suomessa sähköntuotantoa on paljon suhteessa kulutukseen, ja myös uuden tuotannon rakentamiselle on mahdollisuuksia. Toinen kilpailuetu on ilmasto. Palvelimet tuottavat jatkuvasti lämpöä, joka täytyy saada pois. Suomen viileä ilmasto antaa tähän luonnollisen edun verrattuna maihin, joissa ulkolämpötila voi olla suuren osan vuodesta korkea. Tämä ei tarkoita, etteikö jäähdytys kuluttaisi energiaa tai voisi tarvita vettä. Kajaanin datakeskuksen jäähdytysratkaisuun ja vedenkulutukseen palaan myöhemmin erikseen. Sähkön lisäksi datakeskus tarvitsee toisenlaisen verkon. Datan täytyy liikkua nopeasti ja luotettavasti, mielellään useita toisistaan riippumattomia reittejä pitkin. Tässäkään Suomi – eikä varsinkaan Kajaani – lähde liikkeelle tyhjästä. CSC:n supertietokonekeskuksen ja LUMI-supertietokoneen ympärille Kajaaniin on jo muodostunut datakeskustoimintaa ja vahvat kansainväliset tietoliikenneyhteydet. Vuonna 2025 Amsterdamista Kajaaniin testattiin olemassa olevissa tutkimusverkoissa jopa 1,2 terabitin sekuntinopeutta. Pelkkä sähkö, kylmä ilma ja valokuitu eivät kuitenkaan vielä riitä selittämään miljardien eurojen investointia. Datakeskus on pitkäikäinen investointi, jonka pitäisi toimia ympäri vuorokauden ja vuodesta toiseen. Silloin yrityksen täytyy voida luottaa myös yhteiskuntaan, oikeusjärjestelmään, sopimuksiin ja poliittisen toimintaympäristön ennustettavuuteen. Kun nämä asiat laittaa rinnakkain, Suomen kilpailuetu alkaa hahmottua. Meillä on sähköä, viileä ilmasto, vahvat sähkö- ja tietoliikenneverkot, tilaa rakentaa sekä vakaa ja ennustettava yhteiskunta. * * * 2. Miksi juuri Kajaani, Muhos ja Vaala? Jos ensimmäinen kysymys oli, miksi Google valitsi Suomen, seuraava on mielestäni vielä kiinnostavampi. Miksi uudet datakeskukset sijoittuvat juuri Kajaaniin, Muhokselle ja Vaalaan? Karttaa katsomalla yksi yhteinen nimittäjä alkaa hahmottua nopeasti: sähköverkko. Otanmäen tapauksessa tämä näkyy poikkeuksellisen selvästi. Datakeskukselle kaavoitettu noin 392 hehtaarin alue rajautuu idässä sähköasemaan, ja alueella tai sen läheisyydessä kulkee useita 110 kilovoltin voimajohtoja. Lisäksi Murtoperän ja Vuolijoen välille suunnitellaan 400 kilovoltin yhteyttä. Tämä ei ole vain oma tulkintani kartasta. Kun Otanmäki–Alussuon datakeskusaluetta ryhdyttiin kaavoittamaan, myös kantaverkkoyhtiö Fingridiltä pyydettiin suunnitelmasta lausunto. Joulukuussa 2024 antamassaan lausunnossa Fingrid kuvasi Vuolijoen sähköasemaa ja sen itäpuolelle suunniteltua Höyttikankaan sähköasemaa ”Kainuun sähköverkon keskeiseksi solmupisteeksi”. Vielä olennaisempaa on, mitä Fingrid sanoi niiden merkityksestä: sähköasemat mahdollistavat suunnitteilla olevien datakeskusten, muun teollisuuden ja sähköntuotannon investointeja. Toisin sanoen Google ei ole sijoittamassa Otanmäkeen valtavaa sähkönkuluttajaa sattumanvaraiseen paikkaan ja pyytämässä sen jälkeen rakentamaan sähköverkkoa perässä. Datakeskus on tulossa paikkaan, jossa vahva sähköverkko on jo valmiiksi yksi alueen ominaisuuksista ja jossa verkkoa ollaan edelleen vahvistamassa. Sama ajatus näkyy myös Muhoksella. Pyhänselän sähköasema on yksi Suomen kantaverkon merkittävistä pisteistä, ja sieltä lähtee vuonna 2025 valmistunut Aurora Line Ruotsin suuntaan. Uusi 400 kilovoltin yhteys lisäsi Suomen ja Ruotsin välistä sähkönsiirtokapasiteettia merkittävästi. Pohjois-Suomessa tuotettua sähköä voidaan siis siirtää entistä vahvemman verkon kautta sekä maan sisällä että maiden välillä. Tämä alkaa myös selittää sitä, miksi kaikki kolme uutta datakeskusta tulevat Pohjois-Suomeen. Täällä ei ole ainoastaan tilaa ja viileää ilmastoa, vaan myös paljon sähköntuotantoa. Suuren tasaisen sähkönkuluttajan sijoittaminen lähelle vahvoja kantaverkon pisteitä on aivan eri asia kuin saman kulutuksen tuominen paikkaan, jonne sähkö pitäisi siirtää pitkien matkojen päästä. Google ei olekaan valinnut paikkoja yksin. Fingrid on todennut Googlen Kajaanin, Muhoksen ja Vaalan hankkeista, että näillä alueilla on merkittävästi verkkokapasiteettia uudelle sähkönkulutukselle tuotantovaltaisessa Pohjois-Suomessa. Fingridin mukaan sijoittuminen vahvoihin verkkopisteisiin auttaa samalla pitämään sähköjärjestelmän kustannuksia kurissa ja vähentämään verkon kehittämisen tarvetta. Kajaanilla on vielä yksi lisäetu. Siellä on jo datakeskustoimintaa, osaamista ja vahvat tietoliikenneyhteydet. Otanmäki ei siis ole yksittäinen piste kartalla, vaan osa laajempaa kokonaisuutta, jossa sähköverkko, datayhteydet ja jo olemassa oleva datakeskusekosysteemi kohtaavat. Tästä syntyy minusta yksi koko Google-keskustelun ensimmäisistä tärkeistä havainnoista. Datakeskusten sijaintia ei ole valittu vain sen perusteella, missä on halpaa maata. Ne on viety sinne, missä sähköä tuotetaan ja missä vahva verkko pystyy ottamaan suuren kuluttajan vastaan. Mutta juuri tästä seuraa paljon vaikeampi kysymys. Vaikka datakeskus rakennetaan sähköverkon kannalta järkevään paikkaan, sen sähkönkulutus ei katoa mihinkään. * * * 3. Paljonko Googlen datakeskukset oikeasti tarvitsevat sähköä? Tähän kysymykseen olisi mukava vastata yhdellä luvulla. Sellaista Google ei kuitenkaan ole uusien datakeskustensa osalta julkistanut. Jotakin mittakaavasta voidaan silti päätellä. Google on tehnyt Fortumin kanssa 22 vuoden sähkönostosopimuksen, joka kattaa enimmillään noin puolet Loviisan ydinvoimalaitoksen tuotantokapasiteetista. Loviisan kahden reaktorin yhteenlaskettu sähköteho on noin 1 000 megawattia, joten sopimuksen enimmäismäärässä puhutaan noin 500 megawatista. Mutta mitä 500 megawattia oikeastaan tarkoittaa? Sähköstä puhuttaessa megawatit ja terawattitunnit menevät helposti sekaisin. Teho kertoo, kuinka paljon sähköä tarvitaan tietyllä hetkellä. Kulutettu energia taas kertoo, kuinka paljon sähköä on käytetty esimerkiksi vuoden aikana. Yksi kilowattitunti (kWh) on monelle tuttu omasta sähkölaskusta. Tuhat kilowattituntia on yksi megawattitunti (MWh), miljoona kilowattituntia yksi gigawattitunti (GWh) ja miljardi kilowattituntia yksi terawattitunti (TWh). Jos sähköä käytettäisiin 500 megawatin teholla tasaisesti vuoden jokaisena tuntina, laskutoimitus olisi yksinkertainen: 500 MW × 8 760 tuntia. Tulokseksi tulee noin 4,4 terawattituntia vuodessa. Se on 4 400 gigawattituntia eli 4,4 miljardia kilowattituntia. Kotitalouden mittakaavaan muutettuna luku alkaa hahmottua paremmin. Jos vertailukohdaksi otetaan 10 000 kilowattituntia vuodessa kuluttava kotitalous, 4,4 terawattituntia vastaisi noin 440 000 tällaisen kotitalouden koko vuoden sähkönkulutusta. Vertaus kertoo mittakaavasta, mutta tässä on oltava tarkkana. Fortumin kanssa tehty sopimus ei tarkoita, että Googlen Kajaanin, Muhoksen ja Vaalan datakeskukset kuluttaisivat juuri 500 megawattia tai 4,4 terawattituntia vuodessa. Google ei ole julkistanut niiden lopullista sähkötehoa. Fortumin sopimus toimii tässä vain mittatikkuna sille, minkä kokoluokan sähkönhankinnasta puhutaan. Datakeskuksissa on lisäksi yksi sähköjärjestelmän kannalta tärkeä ominaisuus. Palvelimia ei sammuteta yöksi. Sähköä tarvitaan ympäri vuorokauden myös silloin, kun on kylmä, pimeä ja tuuleton pakkaspäivä. Siksi vuosittainen terawattituntimäärä kertoo vain osan asiasta. Sähköjärjestelmän pitää pystyä tuottamaan tarvittavat megawatit juuri silloin, kun niitä tarvitaan. Googlen tarkkaa sähkönkulutusta emme siis vielä tiedä. Sen sijaan tiedämme jo riittävästi ymmärtääksemme mittakaavan: puhutaan sadoista megawateista ja miljardeista kilowattitunneista. Se on niin suuri uusi sähkönkäyttäjä, että seuraava kysymys on väistämätön. * * * 4. Viekö Google suomalaisilta halvan sähkön? Tämä on ehkä koko investointiin liittyvän keskustelun olennaisin kysymys. Jos Suomeen tulee useita valtavia datakeskuksia, jotka tarvitsevat sähköä ympäri vuorokauden, eikö lisääntyvä kysyntä väistämättä nosta sähkön hintaa myös meille muille? Peruslogiikka on yksinkertainen: jos sähkön kysyntä kasvaa eikä tuotanto kasva mukana, hinta nousee. Siinä mielessä huoli on aiheellinen. Mutta sähkömarkkina ei ole muuttumaton kakku, josta Googlen ottama pala olisi automaattisesti pois muilta. Sähköntuotanto reagoi myös kysyntään. Kun markkinoille tulee suuri ja pitkäaikainen sähkönostaja, uuden tuotannon rakentaminen voi muuttua kannattavammaksi. Sähköntuottajalle on melkoinen ero siinä, rakennetaanko kallista tuotantolaitosta epävarman tulevan kysynnän varaan vai tilanteessa, jossa suurelle määrälle sähköä näyttää olevan kysyntää vuosikymmeniksi. Tämä ei kuitenkaan ratkaise lyhyen aikavälin ongelmaa. Datakeskus voidaan rakentaa nopeammin kuin uusi ydinvoimala tai muu suuri sähköntuotantohanke. Jos satojen megawattien jatkuva kulutus kasvaa nopeammin kuin tuotanto, varastointi ja kulutusjousto, niukkoina tunteina kilpailu sähköstä kiristyy. Silloin vaikutus voi näkyä myös muiden sähkönkäyttäjien hinnoissa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka paljon Google kuluttaa, vaan kuinka nopeasti sähköjärjestelmä pystyy vastaamaan kasvavaan kysyntään. Googlen tapauksessa tästä on jo nähtävissä jotain kiinnostavaa: yhtiö ei ole tulossa Suomeen pelkästään ostamaan sähköä olemassa olevasta tuotannosta, vaan sen ympärille on syntymässä myös pitkäaikaisia ratkaisuja sähköntuotantoon ja sähköjärjestelmän joustoon. Niihin palaan hieman myöhemmin kysymyksessä 8. Viekö Google siis suomalaisilta halvan sähkön? Google voi nostaa sähkön hintaa, jos kulutus kasvaa tuotantoa nopeammin. Mutta sähkö ei ole vakioitu potti, joka vain jaetaan uudelleen. Kasvava kysyntä voi myös synnyttää uutta tuotantoa. Se, kumpi vaikutus lopulta painaa enemmän, riippuu ennen kaikkea ajoituksesta. * * * 5. Nostaako Google minun sähkölaskuani? Edellisessä kohdassa käsittelin sitä, voiko datakeskusten kasvava sähkönkulutus nostaa sähkön markkinahintaa. Mutta markkinahinta ja kuluttajan sähkölasku eivät ole sama asia. Sähkölasku koostuu karkeasti kolmesta osasta: sähköenergiasta, sähkönsiirrosta ja veroista. Google voi vaikuttaa näihin eri tavoin – eikä kaikkia pidä niputtaa yhteen. Sähköenergian kohdalla yhteys on selkein. Jos datakeskukset lisäävät sähkön kysyntää nopeammin kuin uutta tuotantoa syntyy, sähkön markkinahinta voi nousta. Vaikutus näkyisi erityisesti niissä tilanteissa, joissa sähköstä on muutenkin niukkuutta. Mutta paljonko se tarkoittaisi tavallisen kuluttajan laskussa? Otetaan esimerkiksi sähkölämmitteinen koti, joka käyttää vuodessa 15 000 kilowattituntia sähköä. Jos sähköenergian keskihinta nousisi Googlen ja muiden uusien sähkönkäyttäjien vaikutuksesta yhden sentin kilowattitunnilta, vuosikustannus kasvaisi 150 euroa. Kahden sentin nousu tarkoittaisi 300 euroa ja viiden sentin nousu jo 750 euroa vuodessa. Nämä eivät ole ennusteita Googlen vaikutuksesta sähkön hintaan. Ne ovat laskuesimerkkejä siitä, mitä erisuuruinen hinnanmuutos tarkoittaisi kuluttajalle. Googlen vaikutusta ei tällä hetkellä voida muuttaa rehellisesti senttiä kilowattitunnilta -luvuksi. Sähkönsiirto on eri asia. Siirtohinta ei määräydy sähköpörssissä, vaan sillä katetaan sähköverkkojen rakentamisen, ylläpidon ja käytön kustannuksia. Siksi väite, että “Google kuluttaa paljon sähköä, joten minun siirtomaksuni nousee”, hyppää yhden tärkeän kysymyksen yli: mihin verkkoon datakeskus liittyy ja kuka sen tarvitsemat verkkoinvestoinnit maksaa? Otanmäessä tämä on erityisen kiinnostavaa, koska datakeskus sijoittuu valmiiksi Kainuun sähköverkon keskeisen solmupisteen yhteyteen. Fingrid on todennut jo alueen kaavoituksen yhteydessä, että Vuolijoen ja suunnitellun Höyttikankaan sähköasemat mahdollistavat datakeskusten, muun teollisuuden ja sähköntuotannon investointeja. Sähkölaskun kolmas osa ovat verot. Datakeskusten verokohtelusta on Suomessa käyty paljon keskustelua, ja niiden aiempi alennettu sähköveroluokka poistui heinäkuussa 2026. Datakeskukset maksavat nyt sähköstä saman korkeamman sähköveroluokan mukaista veroa kuin esimerkiksi kotitaloudet. Verotuksen vaikutukseen kannattaa kuitenkin palata myöhemmin, kun tarkastelen sitä, mitä Suomi ja Kajaani investoinnista saavat. Olen käsitellyt sähkönsiirron hinnan muodostumista ja verkkoyhtiöiden taloutta aiemminkin. Tässä yhteydessä olennaista on erottaa sähköenergian hinta sähkönsiirrosta. Ne näkyvät samalla sähkölaskulla, mutta niiden hinnat syntyvät eri tavalla. Nostaako Google siis minun sähkölaskuani? Sähköenergian hintaa se voi nostaa, jos kulutus kasvaa tuotantoa nopeammin. Kuinka paljon, sitä emme vielä tiedä. Sähkönsiirron kohdalla yhteys ei ole näin suoraviivainen, vaan ratkaisevaa on se, millaisia verkkoinvestointeja datakeskukset vaativat ja kuka niistä maksaa. Aiheeseen liittyvää: Paljonko sähköverkko saa tienata? * * * 6. Kuka maksaa Googlen tarvitsemat sähköverkot? Kun Suomeen tulee satojen megawattien uusi sähkönkuluttaja, mieleen tulee helposti kysymys siitä, kuka maksaa sen tarvitsemat sähköverkot. Jäävätkö kustannukset lopulta tavallisten sähkönkäyttäjien maksettaviksi? Asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Kantaverkkoon ei vain kytkeydytä ilmaiseksi. Fingrid tekee liittyjän kanssa liittymissopimuksen, jossa määritellään muun muassa omistus- ja vastuurajat, käyttöoikeudet sekä liittymismaksut. Sopimus tulee voimaan, kun molemmat osapuolet ovat sen allekirjoittaneet ja asiakas on maksanut sopimuksessa määritellyt liittymismaksut. Mittakaavaa antaa Fingridin vuoden 2026 hinnasto. Liittyminen olemassa olevaan 110 kilovoltin kantaverkon kytkinlaitokseen maksaa miljoona euroa, 220 kilovoltin kytkinlaitokseen 1,6 miljoonaa ja 400 kilovoltin kytkinlaitokseen 2,5 miljoonaa euroa. Hinnat ovat ilman arvonlisäveroa. Jos liittymistä varten rakennetaan uusi kantaverkon kytkinlaitos, Fingrid perii asiakkaalta liittymismaksun jokaisesta sinne rakennettavasta katkaisijakentästä. Liittymismaksu ei myöskään ole ainoa verkosta maksettava maksu. Kantaverkon käytöstä peritään jatkuvia kantaverkkopalvelumaksuja. Vuonna 2026 kulutusmaksu on talviarkipäivinä 10,47 euroa megawattitunnilta ja muuna aikana 2,97 euroa megawattitunnilta. Lisäksi kantaverkosta otetusta sähköstä peritään 1,07 euroa megawattitunnilta. Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä johtopäätöstä, että Google maksaisi yksin kaikki sen investoinnin seurauksena mahdollisesti tarvittavat sähköverkon vahvistukset. Fingrid kerää kantaverkkopalvelumaksuilla rahaa koko kantaverkon rakentamiseen ja ylläpitoon, siirtohäviöihin sekä sähköjärjestelmän käyttöön. Fingridillä on samalla mittava investointiohjelma, jolla verkkoa rakennetaan ennakoiden tulevia asiakastarpeita. Toisin sanoen osa sähköjärjestelmän laajentamisen kustannuksista kuuluu koko kantaverkon talouteen eikä yhden datakeskuksen liittymislaskuun. Juuri tämän vuoksi datakeskuksen sijainnilla on merkitystä. Otanmäen kohdalla palataan havaintoon, jonka teimme jo aikaisemmin. Kun Otanmäki–Alussuon datakeskusaluetta ryhdyttiin kaavoittamaan, Fingrid kuvasi lausunnossaan Vuolijoen sähköasemaa ja sen itäpuolelle suunniteltua Höyttikankaan sähköasemaa ”Kainuun sähköverkon keskeiseksi solmupisteeksi”. Fingrid totesi myös suoraan, että sähköasemat mahdollistavat suunnitteilla olevien datakeskusten, muun teollisuuden ja sähköntuotannon investointeja. Jos satojen megawattien sähkönkuluttaja rakennetaan paikkaan, jossa verkko on heikko, sen vuoksi voidaan joutua tekemään suuria verkkoinvestointeja. Jos sama kulutus sijoitetaan vahvan sähköverkon ja sähköntuotannon lähelle, lähtökohta on aivan toinen. Tämä näkyy myös siinä, mihin suuntaan Fingrid haluaa kantaverkon hinnoittelua kehittää. Yhtiö on valmistellut mallia, jolla kannustettaisiin sijoittamaan sähkönkulutusta, tuotantoa ja sähkövarastoja lähemmäksi toisiaan. Tavoitteena on verkon tehokkaampi käyttö ja pitkän aikavälin investointitarpeiden pienentäminen. Uusi hinnoittelumalli ei vielä ole käytössä, vaan sen käyttöönottoa tavoitellaan vuodelle 2029. Kajaanin tapauksessa yksi asia on vielä avoin. Kaava-aineistosta käy ilmi, että myös Kajave on ollut mukana uuden sähköaseman sijoittamista koskevissa neuvotteluissa ja sille on löydetty paikka asemakaava-alueen ulkopuolelta. Aineisto ei kuitenkaan vielä kerro lopullista Googlen liittymisratkaisua eikä sitä, miten mahdollisten paikallisten verkkoinvestointien kustannukset jakautuvat Googlen, Kajaven ja Fingridin välillä. Sitä ei siis kannata tässä vaiheessa arvailla. Kuka siis maksaa Googlen tarvitsemat sähköverkot? Google maksaa liittymisestään ja verkon käytöstä. Kaikki sähköjärjestelmän laajemmat vahvistukset eivät kuitenkaan tule yhden liittyjän maksettaviksi. Siksi yksi parhaista tavoista pitää kustannukset kurissa on sijoittaa valtava sähkönkuluttaja paikkaan, jossa sähköverkko on jo valmiiksi vahva. Otanmäen valinta näyttää sopivan juuri tähän ajatukseen. * * * 7. Mitä tapahtuu tuulettomana pakkaspäivänä? Suomessa voidaan tuottaa vuoden aikana enemmän sähköä kuin kulutamme ja silti joutua vaikeuksiin yksittäisenä pakkaspäivänä. Sähköjärjestelmän kannalta ratkaisevaa ei nimittäin ole vain se, kuinka monta terawattituntia sähköä tuotetaan vuodessa. Jokaisena hetkenä tuotannon ja kulutuksen täytyy olla tasapainossa. Jos sähköä tarvitaan 15 000 megawatin teholla, sama määrä pitää sillä hetkellä saada tuotannosta, tuonnista, sähkövarastoista tai kulutusta vähentämällä. Tämä korostuu juuri kylmänä ja tuulettomana talvipäivänä. Lämmityksen vuoksi kulutus on korkealla samaan aikaan, kun tuulivoiman tuotanto voi olla vähäistä. Aurinkovoimastakaan ei keskellä talvea ole paljon apua. Datakeskus tekee yhtälöstä vaativamman. Se ei ole samalla tavalla säästä riippuva kuluttaja kuin esimerkiksi sähkölämmitys. Palvelimet tarvitsevat sähköä myös silloin, kun ulkona on 30 astetta pakkasta eikä tuule. Tämän vuoksi keskustelussa on syytä erottaa toisistaan energia ja teho. Suomessa voi olla vuositasolla runsaasti sähköä, mutta se ei vielä takaa, että sähköä on riittävästi jokaisen vuoden jokaisena tuntina kohtuulliseen hintaan. Tähän huoleen on tarttunut myös kansanedustaja Heikki Vestman. Hän on esittänyt, että datakeskuksilta pitäisi edellyttää niiden kulutusta vastaavaa uutta sähköntuotantoa myös tuulettomia ajanjaksoja varten tai vaihtoehtoisesti kykyä joustaa kulutuksestaan. Fingrid puolestaan on korostanut, että nopeasti kasvavan sähkönkulutuksen rinnalle tarvitaan myös säästä riippumatonta tuotantoa ja joustoa. Mistä tällainen jousto sitten syntyy? Yksi vaihtoehto on sähköntuotanto, jota voidaan käyttää säästä riippumatta. Ydinvoima tuottaa sähköä tasaisesti, vesivoimaa voidaan käyttää säätöön ja erilaisia lämpövoimalaitoksia voidaan käynnistää tarpeen mukaan. Sähköä voidaan myös tuoda naapurimaista silloin, kun sitä on siellä saatavilla. Toinen vaihtoehto on varastointi. Googlen Kajaanin hankkeen yhteyteen on ilmoitettu 94 megawatin akkuvarasto. Tässäkin yksiköiden kanssa pitää olla tarkkana. 94 megawattia kertoo akun tehon, ei sitä, kuinka kauan se pystyy tuottamaan tuota tehoa. Koska akun energiakapasiteettia ei ole julkistettu, emme voi laskea, auttaisiko se täydellä teholla vartin, tunnin vai useita tunteja. Akku voi olla erittäin hyödyllinen sähköjärjestelmän nopeassa tasapainottamisessa, mutta se ei itsessään ratkaise useita päiviä kestävää tuuletonta pakkasjaksoa. Kolmas vaihtoehto on kulutusjousto. Kaiken sähkönkulutuksen ei tarvitse tapahtua juuri sillä hetkellä, kun se alun perin oli tarkoitus käyttää. Teollisuus, sähkökattilat, akut ja mahdollisesti myös datakeskukset voivat tietyissä tilanteissa siirtää tai vähentää kulutustaan. Mitä enemmän tällaista joustoa järjestelmässä on, sitä vähemmän kaikkea varavoimaa täytyy rakentaa vain vuoden vaikeimpia tunteja varten. Ja sitten on Loviisa. Googlen 22 vuoden sähkönostosopimus Fortumin kanssa koskee enimmillään noin puolta Loviisan ydinvoimalaitoksen kapasiteetista. Ydinvoiman erityinen arvo tässä keskustelussa on juuri siinä, ettei sen tuotanto riipu siitä, tuuleeko ulkona. Tästä syntyy kuitenkin kiinnostava ristiriita. Google tuo Suomeen suuren uuden, ympärivuorokautisen sähkönkuluttajan. Sellainen kulutus tekee tuulettomasta pakkaspäivästä sähköjärjestelmälle entistä haastavamman. Mutta mitä jos katsommekin asiaa toisesta suunnasta? Mitä jos juuri suuri, ennustettava ja vuosikymmeniksi sitoutuva sähkönostaja tekee mahdolliseksi sellaisia sähköntuotannon investointeja, joita ilman sitä ei tehtäisi? * * * 8. Entä jos Google ei vain kulutakaan sähköä? Tähän asti olemme katsoneet Googlea ennen kaikkea uutena sähkönkuluttajana. Mutta sähkömarkkinoilla kysyntä vaikuttaa myös toiseen suuntaan. Jos joku lupaa ostaa valtavan määrän sähköä vuosikymmeniksi eteenpäin, jonkun kannattaa myös tuottaa sitä. Googlen ja Fortumin 22 vuoden sähkönostosopimus on tästä hyvä esimerkki. Sopimus kattaa vuosina 2030–2049 puolet Loviisan ydinvoimalaitoksen kapasiteetista, nykyteholla noin 507 megawattia. Kiinnostavampaa kuin sähkön määrä on kuitenkin se, mitä sopimus saa aikaan. Loviisan käyttöiän jatkamiseen vuoteen 2050 liittyy noin miljardin euron investointiohjelma. Fortumin mukaan Googlen pitkä sopimus tuo taloudellista varmuutta vielä päättämättä oleviin investointeihin ja tehonkorotuksiin. Google ei siis vain osta olemassa olevaa sähköä. Sen kysyntä tukee myös tuotannon säilyttämistä ja kehittämistä. Sama näkyy uudessa tuotannossa. Googlen mukaan sen pitkäaikaisilla sähkönostosopimuksilla tukeman uuden maatuulivoiman kokonaisteho Suomessa on 629 megawattia. Mutta vuosittainen energiamäärä ei ratkaise tuuletonta pakkaspäivää. Siksi tarvitaan myös joustoa. Kajaaniin rakennetaan 94 megawatin akkuvarasto, ja Google selvittää mahdollisuutta vähentää datakeskusten kulutusta tilapäisesti sähköjärjestelmän ollessa tiukilla. Tällaista kulutusjoustoa on yhtiön mukaan jo kokeiltu Haminassa. Kuva on siis pelkkää sähkönkulutusta monimutkaisempi. Loviisa tuo säävarmaa tuotantoa, tuulivoimasopimukset tukevat uutta tuotantoa, akku tuo nopeaa joustoa ja datakeskukset voivat mahdollisesti joustaa kulutuksessaan. Mikään näistä ei poista Googlen valtavaa sähkönkulutusta. Mutta pitkäaikainen ja ennustettava kysyntä voi samalla tehdä uusista tuotantoinvestoinneista kannattavia. Google on sähköjärjestelmälle samaan aikaan sekä uusi haaste että osa sen ratkaisua. * * * 9. Kuluttaako Otanmäen datakeskus valtavasti vettä? Datakeskusten vedenkulutuksesta näkee välillä hurjia lukuja. Niissä on myös perää: palvelimet tuottavat valtavasti lämpöä, joka täytyy saada pois, ja monissa datakeskuksissa jäähdytykseen käytetään vettä. Googlekaan ei tätä kiistä. Yhtiön mukaan vesijäähdytys voi vähentää datakeskuksen jäähdytykseen tarvittavaa energiankulutusta noin kymmenen prosenttia verrattuna ilmajäähdytykseen. Vastapainona on tietenkin vedenkulutus. Google kertoo keskimääräisen datakeskuksensa kuluttaneen vuonna 2021 noin 450 000 gallonaa eli noin 1,7 miljoonaa litraa vettä vuorokaudessa. Mutta siitä ei voida päätellä Otanmäen datakeskuksen vedenkulutusta. Google käyttää eri datakeskuksissaan erilaisia jäähdytysratkaisuja paikallisten olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi Haminassa jäähdytykseen käytetään merivettä. Toisaalla käytetään muun muassa kierrätettyä jätevettä, ja Google kertoo käyttävänsä suuren vesiriskin alueilla ilmajäähdytystä tai kierrätettyä vettä makean veden sijasta. Otanmäen tapauksessa kiinnostava tieto löytyy kaavoituksen yhteydessä tehdyistä selvityksistä. Alueelle suunniteltu toiminta olisi niin suurta, että Kajaanin Vesi nosti kaavoituksessa esille sekä talousveden että jäteveden käsittelykapasiteetin riittävyyden. Alue sijaitsee lisäksi nykyisen vesihuollon toiminta-alueen ulkopuolella. Suunnittelussa lähtökohdaksi on kuitenkin otettu aivan toinen ratkaisu kuin datakeskuksen jäähdyttäminen kunnallisella juomavedellä. Kaava-aineiston mukaan kunnallisen veden käyttö pyritään minimoimaan, eikä jäähdytykseen, prosesseihin tai palonsammutukseen ole tarkoitus käyttää talousvettä silloin, kun se voidaan välttää. Varsinainen prosessivesi on tarkoitus käsitellä alueella, ja kunnalliseen viemäriin johdettaisiin lähinnä henkilöstön tavanomaiseen toimintaan rinnastettavia jätevesiä. Tämä on aika olennainen ero. Kysymys ei siis ole siitä, vedetäänkö Kajaanin vesijohtoverkosta miljoonia litroja puhdasta juomavettä päivässä palvelimien jäähdyttämiseen. Ainakaan nykyinen suunnitteluaineisto ei tue tällaista väitettä. Myös suunnitelma veden ottamisesta Oulujärvestä muuttui hankkeen valmistelun aikana. Google ilmoitti keväällä 2026, ettei Kajaanin datakeskuksen jäähdytykseen käytetä Oulujärven vettä. Lopullisen jäähdytysjärjestelmän teknisiä yksityiskohtia tai sen käyttövaiheen tarkkaa vedenkulutusta ei kuitenkaan ole julkistettu. Sen sijaan tiedämme, että datakeskuksen vedenkulutus riippuu ratkaisevasti valitusta jäähdytysratkaisusta. Tässä on myös sama kompromissi kuin monessa muussakin ympäristökysymyksessä. Vesijäähdytys voi säästää sähköä, mutta kuluttaa vettä. Ilmajäähdytys säästää vettä, mutta voi kuluttaa enemmän sähköä. Google itse arvioi vesijäähdytyksen voivan vähentää energiankulutusta noin kymmenen prosenttia ilmajäähdytykseen verrattuna. Siksi kysymykseen kuluttaako Otanmäen datakeskus valtavasti vettä? ei tällä hetkellä ole rehellistä vastata miljoonilla litroilla. Tiedämme, että datakeskus tarvitsee jäähdytystä. Tiedämme, että kunnallisen talousveden käyttöä pyritään minimoimaan ja että Oulujärven veden käyttämisestä jäähdytykseen on luovuttu. Mutta emme vielä tiedä Otanmäen lopullisen jäähdytysratkaisun vedenkulutusta. Jos joku siis kertoo jo nyt, kuinka monta miljoonaa litraa vettä Googlen Otanmäen datakeskus päivässä kuluttaa, ensimmäinen kysymys kannattaa olla yksinkertainen, mihin Otanmäen jäähdytysratkaisua koskevaan tietoon tuo luku perustuu? * * * 10. Kuinka paljon metsää datakeskuksen alle todella jää? Otanmäki–Alussuon asemakaava-alue on noin 392 hehtaaria, josta teollisuus- ja varastorakennusten aluetta on noin 350,5 hehtaaria. Mittakaava on suuri. Lukuja ei kuitenkaan pidä tulkita suoraan kaadettavan metsän määräksi. Koko kaava-aluetta ei rakenneta, ja teollisuusalueellekin jää säilytettävää kasvillisuutta. Alue on lisäksi pääosin nuorta talousmetsää, jonka ympäristöön kaivostoiminta, voimajohdot ja muu ihmistoiminta ovat jo vaikuttaneet. Luontoselvityksissä tunnistetuille arvokkaille kohteille on osoitettu suojelua kaavassa. Myös esillä ollut 1 908 hehtaarin luku vaatii tarkkuutta. Se on luontoselvityksen tarkastelualue, ei Googlen rakennusalue eikä kaadettavan metsän määrä. Toiseenkaan ääripäähän ei pidä mennä. Datakeskus tarvitsee hallien lisäksi teitä, sähköasemia, voimajohtoja, jäähdytystä ja muuta infrastruktuuria. Rakentaminen muuttaa alueen maankäyttöä voimakkaasti ja puustoa poistuu laajalta alueelta. Tarkkaa raivattavaa hehtaarimäärää emme vielä tiedä. Tiedämme kuitenkin mittakaavan: kaava-alue on 392 hehtaaria ja teollisuusaluetta 350,5 hehtaaria. Minusta olennaisempi kysymys onkin seuraava. Kun lähes neljä neliökilometriä otetaan suuren teollisen investoinnin käyttöön, mitä menetetyn metsän ja luontoarvojen vastineeksi saadaan? * * * 11. Saako Otanmäki Googlelta ilmaista lämpöä? Datakeskuksessa sähkö muuttuu lopulta lähes kokonaan lämmöksi. Kun sähkönkulutus voi olla satoja megawatteja, myös lämpöä syntyy valtavasti. Google on kertonut olevansa valmis luovuttamaan Kajaanin datakeskuksen hukkalämpöä paikalliseen energiantuotantoon ilman korvausta. Kuulostaa erinomaiselta. Otanmäki saa ilmaista lämpöä, tai sitten ei. Hukkalämpö voi olla ilmaista, mutta kaukolämpö ei. Lämpö pitää ottaa talteen, sen lämpötilaa voidaan joutua nostamaan lämpöpumpuilla ja se pitää siirtää kaukolämpöverkkoon. Tämä vaatii investointeja ja lisäksi varalämmöntuotantoa. Otanmäessä on jo kaukolämpöverkko ja omaa lämmöntuotantoa. Siksi ratkaiseva kysymys on taloudellinen: onko Googlen hukkalämmön hyödyntäminen edullisempaa kuin nykyisen tuotannon jatkaminen ja siihen tulevaisuudessa tarvittavat investoinnit? Kaavoituksessa hukkalämmön hyödyntämiseen on jo varauduttu. Jos nykyinen lämmöntuotanto vaatii lähivuosina merkittäviä investointeja, hukkalämpöjärjestelmän kustannusta ei pidä verrata nollaan vaan siihen, mitä Otanmäen lämmöntuotantoon pitäisi ilman Googlea joka tapauksessa investoida. Nykyinen kattilalaitos voisi tällöin jäädä esimerkiksi huippu- ja varalämmön tuotantoon. Tarkkoja laskelmia ei vielä ole. Emme tiedä hyödynnettävän lämmön määrää ja lämpötilaa, tarvittavan investoinnin suuruutta tai sitä, kuinka suuren osan nykyisestä lämmöntuotannosta hukkalämpö voisi korvata. Entä Vuolijoki 12–15 kilometrin päässä? Sinne lämpö pitäisi kuljettaa kilometreittäin rakennettavassa verkossa. Pienen lämpökuorman vuoksi siirtoyhteys voi tulla kalliimmaksi kuin lämmön tuottaminen paikallisesti. Ilmainen raaka-aine ei siis tee pitkästä siirtomatkasta automaattisesti kannattavaa. Google voi siis antaa lämmön ilmaiseksi, mutta otanmäkeläisten pattereihin se ei päädy ilmaiseksi. Ratkaisevaa on, paljonko sen hyödyntäminen maksaa verrattuna siihen, mitä lämmöntuotanto maksaisi ilman Googlea. * * * 12. Syntyykö todella 37 000 työpaikkaa? Googlen investoinnin yhteydessä ehkä näyttävin luku on 37 000 työpaikkaa. Luku kuulostaa valtavalta. Vertailun vuoksi Kajaanissa on noin 36 000 asukasta. Mutta Google ei ole ilmoittanut palkkaavansa Suomeen 37 000 ihmistä. Yhtiön arvion mukaan vuosien 2027–2028 ensimmäisen rakennusvaiheen investoinnit tukevat Suomessa yli 37 000 työpaikkaa. Samalla niiden arvioidaan kasvattavan Suomen bruttokansantuotetta keskimäärin 3,6 miljardilla eurolla vuodessa. Sana tukevat on tässä olennainen. Googlen mukaan noin 16 000 työpaikan vaikutus liittyy rakentamiseen. Loppu syntyy laajemmasta taloudellisesta ketjusta: tarvitaan esimerkiksi materiaaleja, sähköjärjestelmiä, koneita, kuljetuksia, suunnittelua ja erilaisia palveluita. Näiden yritysten toiminnan ja työntekijöiden kulutuksen kautta vaikutukset leviävät edelleen muualle talouteen. 37 000 ei siis tarkoita 37 000 ihmistä Googlen rakennustyömailla eikä varsinkaan 37 000 uutta vakituista työpaikkaa. Rakentamisen päätyttyä myös luku muuttuu. Googlen arvion mukaan valmiit datakeskukset tukevat noin 7 000 työpaikkaa vuosittain. Siihenkään eivät kuulu vain Googlen omat työntekijät, vaan myös datakeskusten tarvitsemat tavaran- ja palveluntoimittajat sekä muu välillinen työllisyysvaikutus. Kajaanin kannalta tämä ero on tärkeä. Valtakunnallinen 37 000 työpaikan vaikutus ei kerro, kuinka monta työpaikkaa syntyy Kajaaniin. Sama koskee 7 000 työpaikan vuosittaista vaikutusta. Syntyykö siis todella 37 000 työpaikkaa? Ei siinä merkityksessä kuin sanasta työpaikka helposti ymmärtää. 37 000 on arvio investointien laajasta valtakunnallisesta työllisyysvaikutuksesta rakennusvaiheen aikana, ei Googlen palkkaamien uusien työntekijöiden määrä. Luku ei siis ole väärä. Ilman selitystä se vain kertoo helposti väärän asian. * * * 13. Paljonko Kajaani oikeasti tienaa Googlella? 13 miljardin euron investoinnista voi helposti syntyä mielikuva, että myös Kajaanin kaupungin kassaan virtaisi valtavia summia. Näin ei tietenkään tapahdu. Investointisummaa ei pidä sekoittaa kaupungin saamiin tuloihin. Kajaanin kannalta suoria taloudellisia vaikutuksia syntyy ennen kaikkea kiinteistöverosta, työntekijöiden kunnallisverosta sekä kaupungin saamasta osuudesta yhteisöveron tuotosta. Myös Otanmäki–Alussuon kaava-aineistossa tunnistetaan juuri nämä kunnallistalouden kannalta keskeisiksi kanaviksi. Lisäksi investoinnin arvioidaan synnyttävän välillisiä vaikutuksia alueen yritystoimintaan ja työllisyyteen. Kiinteistövero on näistä ehkä helpoimmin hahmotettava, mutta sitäkään emme vielä pysty laskemaan tarkasti. Kaava mahdollistaa noin 876 000 kerrosneliömetriä rakennusoikeutta, mutta rakennusoikeus ei tietenkään tarkoita, että Google rakentaisi kaiken kerralla tai välttämättä koskaan. Kaava-aineistossakin on tehty vasta suuntaa antavia kiinteistöverolaskelmia ja todettu, ettei lopullista kiinteistöverotuottoa pystytä hankkeen tässä vaiheessa luotettavasti arvioimaan. Kunnallisveron kohdalla ratkaisee puolestaan se, missä työntekijät asuvat. Kajaanissa työskentelevän mutta toisessa kunnassa asuvan työntekijän kunnallisvero ei jää Kajaaniin. Yhteisöverossakaan Google ei yksinkertaisesti tilitä tiettyä osuutta datakeskuksen tuloksesta kaupungille, vaan vaikutus tulee kuntien yhteisövero-osuuden kautta. Mutta kaupungin verotulot ovat vasta ensimmäinen kehä. Rakennusvaiheessa Kajaaniin tulee työntekijöitä, asiantuntijoita ja yrityksiä, jotka tarvitsevat majoitusta, ruokaa, kuljetuksia, koneita, huoltoa ja muita palveluita. Valmis datakeskus tarvitsee ympärilleen muun muassa kunnossapitoa, vartiointia sekä sähkö-, automaatio- ja muita teknisiä palveluita. Tässä on oikeastaan sama kysymys kuin matkailussa. Kunnan kannalta ei ratkaise vain se, kuinka monta matkailijaa alueella yöpyy, vaan kuinka paljon rahaa he jättävät alueelle. Jos matkailija nukkuu hotellissa, syö ravintolassa, käy kaupassa ja ostaa paikallisia palveluita, hänen taloudellinen vaikutuksensa on aivan toinen kuin pelkän yöpymisen perusteella voisi päätellä. Googlen investoinnissa toimii sama periaate, tosin vain paljon suuremmassa mittakaavassa. Mitä suurempi osa rakentamisen ja myöhemmän toiminnan tarvitsemista palveluista pystytään ostamaan Kajaanista ja Kainuusta, sitä suurempi osa investoinnin synnyttämästä rahavirrasta jää kiertämään paikalliseen talouteen. Niin, kuka myy datan louhijalle lapion? Tästä näkökulmasta myös Kajaanin liikenneyhteydet saavat uuden merkityksen. Miljardiluokan kansainvälistä investointia ei rakenneta eikä ylläpidetä pelkästään paikallisella työvoimalla. Asiantuntijoiden, laitetoimittajien ja yhteistyökumppaneiden täytyy päästä Kajaaniin. Siksi Kajaanin lentoasema, rautatie ja maantieyhteydet ovat myös elinkeinoelämän infrastruktuuria. Lentokenttä ei tuo kaupungille suoraan Googlen veroeuroja, mutta toimivat yhteydet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin Kajaani pystyy palvelemaan investointia ja rakentamaan sen ympärille muuta yritystoimintaa. Sama koskee hotelleja, ravintoloita, vuokra-autoja, kauppoja ja muita palveluita. Yksittäiset ostokset ovat pieniä 13 miljardin euron rinnalla, mutta paikallistalouden kannalta juuri niillä on merkitystä. Vielä suurempi mahdollisuus voi olla pidemmällä aikavälillä. Kajaanissa on jo CSC:n ja LUMI-supertietokoneen ympärille muodostunutta datakeskusosaamista. Google tuo samaan ympäristöön aivan uuden mittaluokan toimijan. Jos sen ympärille syntyy uusia yrityksiä, osaamista, koulutusta ja investointeja, vaikutus voi jatkua vuosikymmeniä varsinaisen rakennusvaiheen jälkeen. Silloin olennaista ei enää ole vain se, paljonko Google maksaa kiinteistöveroa. Paljonko Kajaani siis oikeasti tienaa Googlella? Sitä emme vielä pysty laskemaan. Kaupunki saa kiinteistöveroa ja voi hyötyä kunnallis- ja yhteisöverotulojen kasvusta. Mutta lopulta paljon ratkaisee se, kuinka suuri osa investoinnin synnyttämästä rahavirrasta onnistutaan jättämään Kajaaniin ja Kainuuseen. Google tuo investoinnin, mutta Kajaanin tehtäväksi jää rakentaa sen ympärille paikallistalous. * * * 14. Miksi Google uskaltaa sijoittaa 13 miljardia Venäjän naapurimaahan? Karttaa katsomalla Suomen sijainti ei välttämättä näytä maailman houkuttelevimmalta paikalta miljardien eurojen pitkäaikaiselle investoinnille. Suomella on yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Ukrainassa käydään sotaa, Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut perusteellisesti ja Venäjän suhteet länteen ovat huonommat kuin vuosikymmeniin. Silti Google ilmoitti tekevänsä juuri Suomeen vähintään 13 miljardin euron investoinnin vuosina 2027–2028. Kyseessä on Googlen mukaan sen historian suurin yksittäinen investointi Euroopassa. Se kertoo jotakin myös maariskistä. Datakeskus ei ole tehdas, jonka koneet voidaan vaikeuksien tullessa lastata rekkaan ja siirtää toiseen maahan. Rakennukset, sähköliittymät, tietoliikenneyhteydet ja muu infrastruktuuri sitovat pääoman paikkaan vuosikymmeniksi. Samalla Google on tehnyt Fortumin kanssa 22 vuoden sähkönostosopimuksen. Kun yritys sitoo tällaisia summia näin pitkäksi aikaa yhteen maahan, sen täytyy arvioida muutakin kuin sähkön hintaa ja tontin kokoa. Sen pitää voida luottaa yhteiskunnan vakauteen, oikeusjärjestelmään, sopimusten pitävyyteen, infrastruktuurin toimintaan ja siihen, että toimintaympäristö säilyy riittävän ennustettavana myös vuosikymmenten päästä. Tässä Suomen asema on muuttunut muutamassa vuodessa merkittävästi. Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 1995, mutta huhtikuussa 2023 Suomesta tuli myös Naton jäsen. Venäjä ei siirtynyt silloin metriäkään kauemmaksi. Suomi sen sijaan siirtyi turvallisuuspoliittisesti entistä tiukemmin osaksi länttä. Nato-jäsenyyden mukana Suomi kuuluu yhteisen puolustuksen ja Pohjois-Atlantin sopimuksen 5. artiklan turvatakuiden piiriin. Mahdollinen sotilaallinen hyökkäys Suomeen ei olisi enää samalla tavalla vain Suomen ja hyökkääjän välinen kysymys. Tällä on merkitystä myös maariskiä arvioivalle sijoittajalle. Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä liian pitkälle menevää johtopäätöstä. Google ei ole ilmoittanut, että Nato-jäsenyys olisi ollut sen investointipäätöksen syy. Emme myöskään voi päätellä Googlen investoinnista, että yhtiöllä olisi jotakin erityistä tietoa Suomen turvallisuustilanteen tulevaisuudesta. Voimme päätellä paljon vähemmän, mutta silti jotakin olennaista. Google on tehnyt oman riskiarvionsa ja päätynyt siihen, että Suomeen kannattaa sitoa vähintään 13 miljardia euroa pitkäikäiseen infrastruktuuriin Venäjän läheisyydestä huolimatta. Tässä mielessä investointi on myös luottamuslause Suomelle. Sähkö, ilmasto, tietoliikenneyhteydet ja osaaminen selittävät, miksi datakeskuksia kannattaa rakentaa tänne. Mutta niiden päälle tarvitaan maa, jossa miljardien eurojen pääoma uskaltaa olla kiinni vuosikymmeniä. Suomen kilpailuetu ei siis muodostu vain halvasta sähköstä. Siihen kuuluvat myös vakaa yhteiskunta, EU-jäsenyys, toimiva oikeusvaltio ja muuttuneessa turvallisuusympäristössä Nato-jäsenyys. Venäjä ei ole siirtynyt kauemmaksi. Suomen asema on muuttunut. Ja 13 miljardin euron investointipäätös kertoo ainakin siitä, ettei Google pidä Venäjän naapurissa sijaitsevaa Suomea liian suurena riskinä investoinnilleen. * * * 15. Onko Googlen 13 miljardin investointi lopulta Suomelle hyvä kauppa? Kun asiaa on nyt tarkasteltu sähkön, sähköverkkojen, ympäristön, työpaikkojen ja paikallistalouden näkökulmasta, vastaus ei ole aivan niin yksinkertainen kuin 13 miljardin euron otsikkoluku antaa ymmärtää. Datakeskuksilla on kustannuksensa. Ne kuluttavat valtavasti sähköä, tarvitsevat verkkoja ja maata eivätkä kaikki investoinnista kerrotut työpaikat ole uusia vakituisia työpaikkoja. Toisaalta Google ei vain kuluta. Sen kysyntä tukee uutta sähköntuotantoa ja olemassa olevan tuotannon säilymistä, investointi tuo työtä ja verotuloja sekä voi synnyttää ympärilleen uutta yritystoimintaa ja osaamista. Siksi ratkaiseva kysymys ei minusta ole, kuluttaako Google paljon sähköä. Tietenkin kuluttaa. Ratkaisevaa on, mitä Suomi saa vastineeksi. Suomen kilpailuetu ei ole siinä, että täällä kulutetaan vähän sähköä. Se on siinä, että täällä voidaan tuottaa paljon sähköä luotettavasti ja kilpailukykyiseen hintaan. Sitä kilpailuetua kannattaa käyttää investointien houkuttelemiseen, kunhan mahdollisimman suuri osa niiden synnyttämästä arvosta jää Suomeen. Sillä mittarilla Googlen 13 miljardin investointi näyttää minusta hyvältä kaupalta. Mutta Kajaanin ja Suomen tehtäväksi jää varmistaa, että se myös sellaiseksi muodostuu.
|
|
Avainsanat: Google, datakeskus, Kajaani, sähkön hinta, energiantuotanto |

