Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
SFC Järviseutu ry 40 vuottaLauantai 5.9.2026 - Teemu Niva Puhe SFC Järviseutu ry:n 40-vuotisjuhlassa 5.9.2026. Pidin puheen SF-Caravan ry:n edustajana. Neljäkymmentä vuotta yhdistystoimintaa ei synny itsestään. Sen takana ovat ihmiset, yhdessä tekeminen ja sukupolvien ketju, jossa jokainen saa jotakin edeltäjiltään ja jättää vuorostaan jotakin seuraaville. Puhe SFC Järviseutu ry:n 40-vuotisjuhlassa 5.9.2026. Pidin puheen SF-Caravan ry:n edustajana. Neljäkymmentä vuotta yhdistystoimintaa ei synny itsestään. Sen takana ovat ihmiset, yhdessä tekeminen ja sukupolvien ketju, jossa jokainen saa jotakin edeltäjiltään ja jättää vuorostaan jotakin seuraaville. * * * Hyvät SFC Järviseutu ry:n jäsenet, hyvät juhlavieraat. Minulla on ilo tuoda teille SF-Caravan ry:n tervehdys ja lämpimät onnittelut 40-vuotiaalle SFC Järviseutu ry:lle. Tämän päivän ohjelmaa katsellessa voisi ehkä sanoa, että täällä Järviseudulla on ennenkin osattu laittaa asioita liikkeelle oikein kunnon pamauksella. Onneksi tämän yhdistyksen synty neljäkymmentä vuotta sitten tapahtui hieman rauhallisemmin, mutta seuraukset ovat nekin osoittautuneet varsin pitkäikäisiksi. On hienoa saada olla täällä tänään kanssanne juhlistamassa yhdistyksenne neljää vuosikymmentä ja sitä työtä, jota täällä on vuosien aikana tehty. * * * Neljäkymmentä vuotta elävää yhdistystoimintaa on jo itsessään merkittävä saavutus. Merkkipäivään kuuluu tietysti katsoa taaksepäin ja muistella sitä matkaa, joka tähän päivään on kuljettu. Mutta minusta tällaisena päivänä kannattaa myös pysähtyä katsomaan ympärilleen. Yhdistystoiminnan arjessa huomio kiinnittyy helposti siihen, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Mitä pitäisi korjata, mitä rakentaa, mitä järjestää tai missä olisi vielä kehitettävää. Siinä saattaa joskus unohtua, kuinka paljon on jo tehty ja kuinka paljon on saatu aikaan. Siksi haluan sanoa teille tänään yhden asian aivan suoraan: Olkaa ylpeitä siitä, mitä olette neljänkymmenen vuoden aikana rakentaneet ja saavuttaneet. Eikä sillä tarkoiteta vain sitä, mitä täällä Koivulehdossa voidaan nähdä ja koskettaa. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu paljon sellaistakin, jota ei voi mitata rakennuksina tai euroina. * * * Koivulehto on varmasti näkyvin osoitus siitä, mitä vuosien aikana on saatu aikaan. Mutta yhdistyksen saavutukset ovat paljon aluetta ja rakennuksia suurempia. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu valtava määrä vapaaehtoista työtä, vastuunkantoa ja yhteisten asioiden hoitamista. Osa tämän työn tekijöistä tunnetaan nimeltä. On ollut puheenjohtajia, hallitusten jäseniä, toimihenkilöitä ja muita vastuunkantajia. Mutta paljon on myös sellaista työtä, jonka tekijöiden nimiä ei löydy pöytäkirjoista tai historiikeista. On talkoolaisia, tapahtumien järjestäjiä, alueesta huolehtineita ja aivan tavallisia jäseniä, jotka ovat omalla panoksellaan olleet tekemässä Järviseudusta sitä, mitä se tänään on. Sillä lopulta yhdistys ei ole rakennukset, alue tai edes organisaatio. Yhdistys on ihmiset. Ja ehkä juuri siksi yhdistyksen jäsenyydessä on kysymys paljon muustakin kuin siitä, mitä jäsenyydellä saa. * * * Ja ehkä juuri tässä on yksi yhdistystoiminnan tärkeimmistä asioista. Jäsenyys ei ole vain jäsenkortti tai sitä, mitä palveluja ja etuja jäsenmaksulla saa. Parhaimmillaan jäsenyys on ennen kaikkea yhdessä tekemistä ja yhdessä olemista. Eikä kaikkien tarvitse osallistua samalla tavalla. Yksi tekee enemmän, toinen vähemmän. Joku tarttuu vasaraan tai lapioon, toinen järjestää tapahtumia, kolmas keittää kahvit ja neljäs tulee paikalle tapaamaan tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Kaikilla näillä on paikkansa yhteisössä. Talkoistakin puhutaan joskus vähän kielteiseen sävyyn. Mutta parhaimmillaan talkoot eivät ole velvollisuus, vaan mahdollisuus tehdä yhdessä jotakin oman yhteisön hyväksi. Ja usein siinä työn ohessa syntyy jotain vähintään yhtä tärkeää: tuttavuuksia, ystävyyksiä, tarinoita ja yhteisiä muistoja. Yhdessä oleminen on aivan yhtä tärkeää kuin yhdessä tekeminen. Ehkä juuri siinä on yksi syy siihen, miksi yhdistys voi säilyä elävänä vuosikymmenestä toiseen. * * * Neljäkymmentä vuotta ei kuitenkaan synny itsestään. Siihen mahtuu monta sukupolvea karavaanareita, ja vuosien mittaan ihmiset ja tekijät vaihtuvat. Jokainen sukupolvi on saanut jotakin edeltäjiltään. Jotakin valmista, jonka varaan on voinut rakentaa, mutta myös kokemuksia, toimintatapoja ja perinteitä, joita on voitu jatkaa – ja tarvittaessa muuttaa oman ajan näköisiksi. Samalla jokainen sukupolvi jättää jotakin niille, jotka tulevat seuraavaksi. Koivulehto on tästä hyvin konkreettinen esimerkki. Mutta perintö ei ole vain rakennuksia, alueita tai muuta omaisuutta. Sitä ovat myös yhteiset muistot, ystävyyssuhteet, toimintatavat ja ennen kaikkea tunne siitä, että kuuluu tähän yhteisöön. Kymmenen vuotta sitten yhdistyksen 30-vuotisjuhlassa esitettiin toive, että joku olisi vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttua kohottamassa maljaa yhdistykselle. Tuosta matkasta on nyt kuljettu ensimmäinen kolmannes. Minusta tuossa ajatuksessa on jotakin olennaista yhdistystoiminnasta. Me saamme jotakin edeltäjiltämme ja meidän tehtävämme on vuorostamme jättää jotakin niille, jotka tulevat jälkeemme. |
|
Avainsanat: SF-Caravan, SFC Järviseutu, yhdistystoiminta, karavaanarit, vapaaehtoistyö, puhe |

