Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
Korruptio kunnallishallinnossa - Osa IV: Vaikenemisen valtaLauantai 29.3.2025 - Teemu Niva Kunnallinen päätöksenteko perustuu sääntöihin, rakenteisiin ja vastuunjakoon. Mutta mikään järjestelmä ei toimi, jos tieto ei kulje, valvonta ei toimi – tai jos ongelmista ei uskalleta puhua. Silloin valta ei enää perustu päätöksiin, vaan siihen, mistä vaietaan ja ketä suojellaan. Aiemmissa osissa olen käsitellyt valvonnan toimimattomuutta ja vastuun katoamista erityisesti konsernijaoston ja yhtiöiden hallitusten roolien kautta. Tässä neljännessä osassa siirrytään askel syvemmälle: miten järjestelmä voi hiljentyä juuri silloin, kun sen pitäisi puhua? Ja mitä se kertoo koko kunnallishallinnon rakenteesta?
Kunnallinen päätöksenteko perustuu sääntöihin, rakenteisiin ja vastuunjakoon. Mutta mikään järjestelmä ei toimi, jos tieto ei kulje, valvonta ei toimi – tai jos ongelmista ei uskalleta puhua. Silloin valta ei enää perustu päätöksiin, vaan siihen, mistä vaietaan ja ketä suojellaan. Aiemmissa osissa olen käsitellyt valvonnan toimimattomuutta ja vastuun katoamista erityisesti konsernijaoston ja yhtiöiden hallitusten roolien kautta. Tässä neljännessä osassa siirrytään askel syvemmälle: miten järjestelmä voi hiljentyä juuri silloin, kun sen pitäisi puhua? Ja mitä se kertoo koko kunnallishallinnon rakenteesta? Tarkastuslautakunta – vaiettu mahdollisuus Tarkastuslautakunnan tehtävä on arvioida, onko kaupungin toiminta lainmukaista, taloudellista ja tarkoituksenmukaista. Erityisen tärkeää on tarkastella, toteutuuko valtuuston asettama ohjaus käytännössä – myös silloin, kun kyse on konserniyhtiöistä ja miljoonaluokan vaikutuksista. Vuoden 2023 arviointikertomuksessa lautakunta kyllä viittasi konsernijaoston toimintaan: korosti konsernin kokonaisedun huomioimista, riskien hallintaa ja esteellisyysohjeen noudattamista. Mutta konkreettinen analyysi siitä, miksi valvonta ei toiminut tai mitä siitä seurasi, jäi sanomatta. Toimin tarkastuslautakunnan puheenjohtajana. Tässä roolissa on välillä helppo tyytyä siihen, mikä on muodollisesti oikein – vaikka sisimmässä tietää, että asioita voisi ja pitäisi sanoa suoremmin. Tällaisessa tilanteessa joudun kysymään myös itseltäni: olenko käyttänyt valvontavastuutani riittävän johdonmukaisesti ja avoimesti? Ja vielä tärkeämpää: olenko valmis muuttamaan omaa toimintaani, jotta valvonnalla olisi merkitystä? Kohteliaisuuden koodi Kaikki olennainen tieto oli olemassa. Tilinpäätöksissä tunnistettiin tappiot, erityistarkastus valmistui, konsernijaosto sai raportit. Mutta kun järjestelmä ei halua reagoida, tieto ei piiloudu – se laimennetaan. Sanamuodot hiotaan niin varovaisiksi, että niiden todellinen merkitys jää kuulijan tulkinnan varaan. Arviointikertomuksessa kirjoitetaan, että konsernijaoston on huomioitava esteellisyysohje tai että riskien ymmärtämisessä tulee olla yhdenmukaisuutta. Se kuulostaa hyvältä hallintokieleltä – mutta ei sano mitään siitä, että valvonta epäonnistui ja miljoonien eurojen seuraukset siirrettiin kuntalaisille. Kohteliaisuudesta tulee hiljaisuuden muoto. Ja kun se toistuu tarpeeksi usein, se alkaa näyttää normaalilta. Salassapito ja tiedon hiljainen hierarkia Salassapitovelvollisuus on kunnallishallinnon kivijalka. Sen avulla suojataan yksityisyyttä, kilpailuasemia ja keskeneräisiä neuvotteluprosesseja. Mutta kun salassapitoa aletaan käyttää epäselvien päätösten perustelujen verhoamiseen, se ei enää palvele julkista luottamusta – vaan piilottaa vastuun sinne, mihin valtuusto tai kuntalainen ei näe. Erityistarkastusraportti valmistui marraskuussa 2023, mutta sen yksityiskohdat jäivät salaisiksi. Tilinpäätöksissä esitettiin tappioluvut, mutta niiden taustojen arviointi ei edennyt, koska perustelut olivat muissa asiakirjoissa – joihin edes kaikki päättäjät eivät saa perehtyä. Miten voi valvoa jotain, jota ei saa ymmärtää? Samaan aikaan tieto ei ole täysin piilossa. Se liikkuu – mutta ei julkisesti. Kuntahallinnossa on tavallista, että päätöksenteon tai valvonnan kannalta keskeistä tietoa kulkeutuu poliittisten ryhmien sisäiseen keskusteluun ennen virallista käsittelyä. Tällöin syntyy puolijulkinen vyöhyke, jossa virallisesti salaiset asiat eivät olekaan niin salaisia – mutta vain niille, joilla on “oikeus tietää”. Tämä ei tapahdu välttämättä pahantahtoisesti. Politiikassa luottamuksen rakentaminen perustuu verkostoihin, ja tieto on osa vaikutusvaltaa. Mutta jos viralliset päätökset tehdään vasta sen jälkeen, kun kaikki merkittävä on jo sanottu epävirallisissa kokouksissa tai ryhmächatissä, valtuusto ei enää toimi päätöksenteon foorumina – vaan kulissina. Olen saanut itsekin luottamuksellista tietoa, jonka olen katsonut liittyvän valvonnan suorittamiseen ja tarkastuksen kohdentamiseen. Tällainen tietoon perustuva vaikuttaminen on perusteltua, kun se tähtää läpinäkyvyyteen ja kuntalaisten etuun. Mutta ero on siinä, pyrkiikö tieto ohjaamaan päätöksentekoa parempaan – vai jäämään pysyvästi piiloon. Valvo, vaikka et näe kokonaisuutta Valvonnan pitäisi perustua tietoon, ymmärrykseen ja kokonaiskuvaan. Mutta kuntakonsernissa tieto on usein hajallaan – osa on yhtiöissä, osa viranhaltijoilla, osa kaupunginhallituksessa ja osa niin sanotusti “yleisesti tiedossa”, mutta ei dokumentoituna. Päättäjän tehtäväksi jää koota sirpaleista kokonaisuus – ja se on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä. Tarkastuslautakunnalla on velvollisuus arvioida, mutta käytännössä myös rajoitetut resurssit ja rajallinen näkyvyys. Usein lautakunnan työ kohdistuu tapahtumiin, jotka ovat sattuneet jopa puolitoista vuotta aiemmin. Jos esimerkiksi merkittävä tapahtuma on sattunut tammikuussa 2023, sitä koskeva arviointikertomus tuodaan valtuustoon vasta kesäkuun 2024 valtuustonkokoukseen. Tällöin puhutaan jo historiasta – ei enää ohjauksesta. Lisäksi on muistettava, että tarkastuslautakunta ei tee päätöksiä. Sen tehtävä on antaa suosituksia valtuustolle ja tuoda esiin kehittämistarpeita. Valtuustolla on valta – mutta jos suosituksiin ei reagoida, jää valvonnan vaikutus käytännössä olemattomaksi. Jos tilinpäätöksen liitteessä mainitaan miljoonien eurojen tappiot, mutta taustaraportti on salainen tai osin ulottumattomissa, valvonta muuttuu sanattomaksi toteamukseksi, ei aktiiviseksi puuttumiseksi. Tällaisessa tilanteessa joudutaan turvautumaan vihjeisiin, sivulauseisiin ja joskus henkilökohtaiseen kokemukseen. Valvonta ei enää perustu prosessiin vaan inhimilliseen vaistoon ja haluun nähdä vaivaa. Ja silti lopputuloksena saattaa olla raportti, joka sanoo kohteliaasti: “riskien ymmärtämistä tulisi yhtenäistää”. Kun tieto pysähtyy niille, joilla on valta Konsernijaoston tehtävä on seurata kaupungin omistamia yhtiöitä ja varmistaa, että ne toimivat kuntastrategian ja valtuuston päätösten mukaisesti. Käytännössä konsernijaosto on se elin, jossa omistajaohjauksen pitäisi realisoitua – ei muodollisesti, vaan vaikuttavasti. Kun siihen yhdistyy se tosiasia, että kaupunginhallituksen puheenjohtajisto toimii myös konsernijaostossa, syntyy tilanne, jossa valta ja tieto kohtaavat samassa huoneessa. Mutta jos tieto pysyy siellä, eikä sitä tuoda eteenpäin kaupunginhallitukseen tai valtuustoon, järjestelmä ei toimi. Näin kävi erityistarkastusraportin kohdalla. Se valmistui marraskuussa 2023, mutta kaupunginhallitus käsitteli asian vasta kesäkuussa 2024 – puoli vuotta myöhemmin. Miksi konsernijaoston jäsenet – erityisesti puheenjohtajisto – eivät vaatineet nopeampaa reagointia? Miksi he eivät käyttäneet asemaansa tuodakseen asian kaupunginhallitukseen viipymättä? Kun tieto pysyy pienessä piirissä, vaikka siihen olisi koko organisaatiolla oikeus ja tarve, se ei enää ole valvonnan väline, vaan vallan suoja. Vaihto vai vastatoimi? Keskustelu valvonnasta ei synny tyhjiössä. Aina kun joku kysyy liikaa tai nostaa esiin rakenteellisia ongelmia, herää myös kysymys siitä, mihin muutoksilla pyritään – ja miksi ne tapahtuvat juuri nyt. Loiste Oy:n hallituksen puheenjohtaja vaihdettiin loppuvuodesta 2024. Julkisuudessa esitettiin, että kyse oli normaalista rotaatiosta, mutta taustalla käytiin selvästi myös puoluepoliittista kamppailua nimitysoikeudesta. Tilannetta mutkisti myös intressiristiriita, joka liittyi Kainuun Voiman aiheuttamiin miljoonaluokan tappioihin Loiste-yhtiöille. Kun henkilö, joka on intressiristiriidassa olevan yhtiön hallituksen puheenjohtaja – eikä kyseinen hallitus ole itse ollut aloitteellinen vaihtoa esittämään – syrjäytetään poliittisella päätöksellä, syntyy väistämättä kysymys: oliko kyseessä hallinnollinen ratkaisu vai poliittinen vastatoimi? Tällaisissa tilanteissa ei tarvitse esittää syytöksiä. Riittää, että kysyy: sattuiko tämä ajoitus olemaan sattumaa – vai seurausta siitä, että joku rikkoi hiljaisuuden? Vai pitikö joku vain yksinkertaisesti saada syrjään? Seuraavaksi: kun mikään ei johda mihinkään Tässä osassa käsiteltiin vaikenemista, tiedon hallintaa ja valvonnan epäonnistumista. Mutta ehkä kaikkein pysäyttävin kysymys on tämä: mitä tapahtuu sen jälkeen, kun kaikki on tiedossa – eikä silti tapahdu mitään? Seuraavassa osassa tarkastelen, miten kunnallinen järjestelmä voi sietää pitkään jatkuvia epäkohtia ilman seuraamuksia, ja miksi kulttuuri, jossa mikään ei johda mihinkään, on kaikkein vaarallisin. Jos mikään ei johda mihinkään, ehkä on aika vaihtaa ne, jotka eivät johda. Muokattu 22.7.2026 11.01: Lisätty avainsanat |
|
Avainsanat: Kajaani, päätöksenteko, korruptio, hyvä hallinto, tiedonkulku |

