Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
Korruptio kunnallishallinnossa - Osa VII LNG hankePerjantai 4.4.2025 - Teemu Niva Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Kajaanin kaupungin omistaman energiayhtiön LNG-investointia ja siihen liittyvää toimitussopimusta.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Kajaanin kaupungin omistaman energiayhtiön LNG-investointia ja siihen liittyvää toimitussopimusta. Nesteytetty osuus jäi pieneksi – LNG varapolttoaineena Vuonna 2023 päästölaskurin mukaan nestekaasun osuus Kainuun Voiman energiantuotannosta oli 4,5 %. Tämä on verrattain pieni määrä, kun otetaan huomioon, että Rohe Solutionsin toimittaman LNG-järjestelmän tavoitteena on korvata vuositasolla jopa 60 000 megawattituntia raskasta polttoöljyä. (Lähde 4,5% osuudelle: https://klpaastolaskuri.fi/paastot/KAJAANI) (Lähde 60 GWh määrälle: https://www.rohe.fi/referenssit/rohe-toimittaa-kainuun-voimalle-kajaaniin-oljya-korvaavan-lng-ratkaisun/) Selitys löytyy käyttöroolista: LNG toimii Kainuun Voimalla varapolttoaineena. Sitä ei ole tarkoitus käyttää jatkuvasti, vaan täydentävästi – erityisesti tilanteissa, joissa pääpolttoaine ei ole käytettävissä tai varakattiloita tarvitaan nopeaan käyttöön. Tämä rooli selittää myös sen, miksi käyttö jäi 2023 vielä rajalliseksi, vaikka laitteisto oli jo osittain käytössä. Varapolttoaineena LNG voi kuitenkin olla kriittinen tuotantotilanteissa, mutta samalla se sitoo toimitusketjun ja investoinnin kapasiteettiin, jota ei välttämättä hyödynnetä täysimääräisesti. Varapolttoaine ja take-or-pay – sopiiko malli kunnalliseen energiantuotantoon? LNG:n käyttö varapolttoaineena on teknisesti järkevää: se vähentää päästöjä, mahdollistaa nopean käynnistettävyyden ja tuo hajautetussa energiantuotannossa varmuutta. Taloudellisesti tilanne on kuitenkin monitulkintainen. Moniin LNG-toimitussopimuksiin sisältyy take-or-pay-ehto (ToP), jossa ostaja sitoutuu maksamaan tietyistä kaasumääristä vuositasolla – vaikka niitä ei otettaisi käyttöön. Tämä sopii hyvin teolliseen ympäristöön, jossa kulutus on ennustettavaa ja jatkuvaa. Mutta kunnallisen energiantuotannon konteksti on erilainen. Varapolttoaineena käytettävä LNG saattaa olla aktiivisessa käytössä vain muutamana viikkona vuodessa, esimerkiksi huippukulutuksen aikana tai pääpolttoaineen häiriötilanteissa. Jos järjestelmä mitoitetaan suuremmalle käyttöasteelle ja siihen liitetään vuosittainen minimitilausmäärä, syntyy rakenteellinen kustannuspaine ilman todellista käyttöarvoa. Lisäksi kunnallisessa päätöksenteossa harvoin analysoidaan tällaisia sopimusehtoja julkisesti – eikä vastuu niiden seurauksista usein konkretisoidu. Yleisellä tasolla voidaan siis kysyä:
Maksetaanko kaasusta, vaikka sitä ei käytetä? – Toimitussopimusten rakenteellinen riski Nesteytetyn maakaasun (LNG) käyttö Kainuun Voiman varapolttoaineena tarjoaa teknisiä ja päästöjenhallinnallisia etuja. LNG:n avulla voidaan korvata raskasta polttoöljyä kriittisissä käyttötilanteissa, ja sen käytön hiilidioksidipäästöt ovat jopa 25 % alhaisemmat. Mutta LNG:n toimitus ei ole pelkästään tekninen ratkaisu – se on myös sopimuksellinen ja taloudellinen sitoumus. LNG-toimituksissa on yleisesti käytössä niin sanottu take-or-pay (ToP) -ehto. Sen mukaan ostaja maksaa sovitusta vuosittaisesta minimimäärästä riippumatta siitä, kuinka paljon kaasua lopulta käytetään. Ehto suojaa toimittajaa, mutta se voi aiheuttaa kunnalliselle energiayhtiölle kustannuksia, vaikka varapolttoainetta ei tarvittaisi lainkaan. Vuonna 2023 LNG:n osuus Kainuun Voiman energiantuotannosta oli vain 4,5 %, koska kyseessä on nimenomaan varakäyttöön tarkoitettu ratkaisu. Tästä nousee esiin kysymys: onko kunnallisella energiayhtiöllä varaa sitoutua pitkäaikaiseen toimitussopimukseen, jonka käyttöprofiili jää satunnaiseksi? Mutta, mikäli tarkastellaan https://energia.fi/tilastot/kaukolampotilasto/ sivulta vuoden 2023 kaukolämpötilastoa, niin huomataan KaVon käyttäneen LNG:tä 25,4 GWh:ta (Vuositaulukot_23_paivitetty20241212, Taul3, rivi 240), niin tällöin prosenttiosuus olisi noin 5,3% (25,4 GWh / 476,2 GWh) Vaikka yksittäisten sopimusten sisällöt eivät ole julkisia, yleinen markkinahinta LNG:lle vuonna 2023–2024 on ollut noin 60–90 €/MWh. Jos vuosittainen toimitussitoumus on 60 000 megawattituntia, take-or-pay-maksun suuruus voi olla:
Jo pienemmälläkin minimiostolla (esim. 50 % sitoumus) vuosikustannus voi ylittää 2 miljoonaa euroa, vaikka kaasua ei käytettäisi lainkaan. Tällaisessa tilanteessa syntyy rakenteellinen riski, jossa julkinen omistaja maksaa kapasiteetista ilman vastaavaa hyötyä. Tämä herättää kolme olennaista kysymystä:
Onko maksettava kaasusta, vaikka sitä ei käytetä? – Ehto, jota ei ole julkistettu Nesteytetyn maakaasun (LNG) käyttö varapolttoaineena on tekninen ratkaisu, jonka tavoitteena on korvata raskasta polttoöljyä ja vähentää päästöjä kriittisissä tilanteissa. Kainuun Voiman LNG-hanke toteutettiin Rohe Solutions Oy:n toimittamana "avaimet käteen" -ratkaisuna, jonka julkinen tavoite on korvata vuosittain noin 60 GWh polttoöljyä. Tässä yhteydessä nousee esiin kysymys, millä ehdoilla LNG:tä toimitetaan ja onko toimitussopimuksessa take-or-pay (ToP) -ehto, joka velvoittaa ostajaa maksamaan kaasusta riippumatta sen käytöstä. Toimitussopimuksen tarkkoja ehtoja ei ole julkistettu. Siksi ToP-ehdon olemassaoloa ei voida pitää automaattisena. Sen sijaan asiaa voidaan lähestyä rakenteellisten ja taloudellisten reunaehtojen pohjalta. Mitä voidaan päätellä yleisistä rakenteista?
Johtopäätös: Tarvitaan julkista tietoa ja valvontaa – ei oletuksia ToP-ehdon olemassaoloa ei tule olettaa ilman näyttöä. Mutta kokonaisuutta voidaan arvioida kunnallisen riskinhallinnan näkökulmasta:
Ilman tietoa sopimuksen ehdoista ei voida tehdä lopullista arviota. Mutta koska järjestely on toteutettu julkisvaroin, sopimuksen keskeiset ehdot ja riskit olisi syytä arvioida avoimesti. Missä mahdollinen take-or-pay-maksu näkyisi tilinpäätöksessä? Jos LNG-toimitussopimuksessa on niin sanottu take-or-pay (ToP) -ehto, se tarkoittaa, että energiayhtiö sitoutuu maksamaan tietystä minimimäärästä kaasua vuosittain – riippumatta siitä, kuinka paljon sitä lopulta käytetään. Mahdollinen ToP-maksu ei yleensä näy tilinpäätöksessä omalla rivillään, vaan se sisältyy joko:
Joissain tapauksissa maksu voi näkyä taseessa siirtovelkoina tai ennakkomaksuna, jos se on jaksotettu useammalle vuodelle. Koska maksua ei eritellä suoraan, sen vaikutus näkyy usein epäsuorasti yhtiön tuloksessa, erityisesti silloin kun kaasun käyttö jää vähäiseksi mutta kustannukset pysyvät korkeina. Vuonna 2022 koettiin poikkeuksellinen energian hintakriisi, jolloin kaasun markkinahinta nousi jopa yli 120 €/MWh. Tämä kehitys näkyi myös Kainuun Voiman ostomenoissa, jotka nousivat historiallisen korkealle – yli 27 miljoonaan euroon. Koska yhtiö käytti LNG:tä varapolttoaineena ja toimitussopimuksen yksityiskohdat eivät ole julkisia, jää avoimeksi kysymys: nousivatko kustannukset käytetyn kaasun mukaan vai sisältyikö toimitussopimukseen kiinteä minimitaso, josta maksettiin hinnasta riippumatta? Kaasun hintapiikin ja ostomenojen samanaikaisuus antaa syyn arvioida sopimuksen rakennetta – ja erityisesti sen suojamekanismeja äkillisiä hinnanvaihteluita vastaan. Miksi vuoden 2023 tietoja ei ole saatavilla? Kainuun Voima Oy on aiemmin julkaissut tilinpäätöstietonsa säännöllisesti, mutta vuoden 2023 tietoja ei ole ollut saatavilla siihen mennessä, kun muut konserniyhtiöt ovat jo omansa julkaisseet. Tämä poikkeama aikataulussa herättää kysymyksiä – erityisesti tilanteessa, jossa yhtiöllä on ollut merkittäviä muutoksia tuotantorakenteessa, energian hankinnassa ja mahdollisesti sitovia sopimuksia kaasuntoimituksista. Kun julkisin varoin omistettu energiayhtiö tekee pitkäaikaisia ja taloudellisesti merkittäviä sitoumuksia, tilinpäätösten ajantasainen julkaiseminen on keskeinen osa tilivelvollisuutta ja valvottavuutta. Viivästys tai puuttuva raportointi ei välttämättä osoita mitään laitonta tai epäselvää, mutta se heikentää mahdollisuuksia arvioida yhtiön taloudellista kehitystä, kustannusrakenteen muutoksia ja sopimusten vaikutuksia. Jos vuoden 2023 tilinpäätös jää julkaisematta ennen keskeisiä poliittisia tai strategisia päätöksiä, valtuusto ja tarkastuslautakunta joutuvat tekemään johtopäätöksiä vajaalla tiedolla. Tämä puolestaan asettaa kyseenalaiseksi koko päätöksenteon tiedollisen perustan. Tilinpäätöstiedot voivat löytyä esimerkiksi Asiakastieto.fi-palvelusta, mutta voidaanko realistisesti olettaa, että tavallinen valtuutettu seuraa tytäryhtiöiden toimintaa tätä kautta? Energiaomistusten kehittämisryhmä – korjausliike vai jälkipyykki? Kajaanin kaupunginhallitus päätti 28.1.2025 perustaa työryhmän kaupungin energiaomistusten kehittämiseksi. Työryhmän tehtävänä on muodostaa kokonaisvaltainen tilannekuva kaupunkikonsernin energiayhtiöiden toiminnasta, valmistella esityksiä niiden kehittämiseksi ja raportoida kehityksestä kaupunginhallitukselle. Työryhmän toimikausi ulottuu kevääseen 2026 saakka. Erityinen painopiste asetettiin Kainuun Voima Oy:n lämmön- ja sähköntuotantoyksikön hallittuun alasajoon, sekä siihen liittyvien omaisuus- ja vastuurakenteiden arviointiin. Tavoitteena on myös osallistua omistajapoliittisten linjausten valmisteluun. Työryhmän perustaminen osuu aikaan, jolloin kaupungin energiayhtiöt kamppailevat nousevien kustannusten, rakenteellisten tappioiden ja merkittävien investointien keskellä. Päätös vaikuttaa osaltaan olevan reaktio siihen, että aikaisemmat strategiset valinnat – mukaan lukien LNG-järjestelmän käyttöönotto – eivät ole tuottaneet odotettuja hyötyjä, ja energiaketju on ajautunut purkutilanteeseen. Kysymys kuuluu: Onko kyseessä strateginen suunnanmuutos vai poliittinen tilinteko? Joka tapauksessa kehittämisryhmän työ on kriittinen mahdollisuus tehdä näkyväksi myös aiempien päätösten taloudelliset vaikutukset – ja korjata kurssia ennen kuin riskit realisoituvat täysimääräisesti kaupungin talouteen. Uusi tuotantomalli – vanhan rakenteen kustannuksella Kajaanin energiaomistusten kentässä ollaan keskellä murrosvaihetta. Kaupungin omistama Loiste panostaa uusiin kaukolämpöratkaisuihin, joissa lämpö tuotetaan jatkossa sähkökattiloilla ja datakeskusten hukkalämmöllä. Tavoitteena on korvata nykyinen yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto (CHP), jota Kainuun Voima Oy on tähän asti tuottanut. Tämä teknologinen ja tuotannollinen siirtymä sinänsä vastaa aikamme vaatimuksiin – se vähentää polttoon perustuvaa tuotantoa, mahdollistaa ketteryyden ja hyödyntää paikallisia lämpöresursseja. Mutta samalla se muuttaa koko nykyisen energiaketjun tarpeettomaksi. KAVO:n rooli käy yhä marginaalisemmaksi, ja samalla sen infrastruktuuri, investoinnit ja sopimukset – kuten LNG-varakapasiteetti – jäävät vailla käyttöä. Tätä siirtymää ei ole toteutettu samassa aikataulussa sopimusten ja investointien kanssa. Näin syntyy tilanne, jossa uutta rakennetaan ennen kuin vanha on purettu – ja seurauksena on päällekkäisiä kustannuksia, vajaakäytössä olevaa tuotantoa sekä rakenteellista tehottomuutta. Jos kaukolämpö pystytään jatkossa tuottamaan ilman KAVO:a, jää kaupungille vastattavaksi kysymys: kuka maksaa vanhan järjestelmän jälkilaskun – ja miksi siihen yhä sitoudutaan? Alaskirjaus odottaa – mutta se maksaa itsensä takaisin nopeasti Kainuun Voiman tuotantorakenteen alasajo tarkoittaa käytännössä, että osa yhtiön nykyisestä omaisuudesta – kuten CHP-laitoksen järjestelmiä tai LNG-infrastruktuuria – menettää arvonsa ennen teknisen käyttöikänsä päättymistä. Taloudellisesti tämä merkitsee alaskirjausta: taseeseen kirjattu omaisuus joudutaan poistamaan kirjanpidosta ja merkitsemään kuluksi. Alaskirjauksen suuruus riippuu kohteista ja jäännösarvosta, mutta realistinen arvio on, että kaupungin omistamien energiayhtiöiden taseesta tullaan kirjaamaan alas arviolta 2–5 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa suoraa vaikutusta tulokseen, mutta myös selkeää rakenteellista uudelleensuuntausta. Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole taloudellisesta epäonnistumisesta, vaan päinvastoin: investointi uusiin sähkökattiloihin ja hukkalämmön hyödyntämiseen on niin kannattava, että se maksaa alaskirjauksen takaisin lyhyessä ajassa. Kyse on siis strategisesta päätöksestä ottaa kertaluontoinen tappio, jotta energiantuotanto voidaan rakentaa uudelle, tehokkaammalle ja päästöttömämmälle pohjalle. On kuitenkin tärkeää, että tämä tehdään läpinäkyvästi – alaskirjaus ei saa jäädä piiloon kirjanpitoon, vaan se on tunnustettava osana siirtymän kokonaiskustannuksia. Johtopäätös ja kirjoittajan vastuu Kainuun kaupungin omistamien energiayhtiöiden toiminta, investoinnit ja sopimusrakenteet ovat julkisin varoin tehtyjä päätöksiä, joiden seuraukset voivat ulottua pitkälle tulevaisuuteen. Siksi niiden avoin arviointi ei ole vain oikeus vaan myös velvollisuus – erityisesti tilanteessa, jossa taloudelliset riskit näyttäytyvät rakenteellisina ja päätöksentekijöiden tiedonsaanti on ollut puutteellista. Tämä kirjoitus perustuu yksinomaan julkisiin lähteisiin ja päätöksenteon asiakirjoihin. Esitetyt arviot ovat kirjoittajan omia. Kirjoituksessa ei ole julkaistu, viitattu tai paljastettu mitään sellaista, joka olisi saatu salassa pidettävästä aineistosta. Käsitelty aihe kuuluu kuntalain mukaan julkisen keskustelun ja demokraattisen valvonnan piiriin. Avoimuus ei ole hyökkäys – se on edellytys vastuulliselle päätöksenteolle. Viiteluettelo:
Muokattu 22.7.2026 17.27: Lisätty avainsanat |
||||||||||||
|
Avainsanat: Kajaani, energia, omistajaohjaus, riskienhallinta, LNG |
||||||||||||

