Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
SDP:n vaihtoehtobudjetti yrityksille - uhka kasvulle vai mahdollisuus muutokseen?Lauantai 29.11.2025 - Teemu Niva Yritykset ovat Suomen talouden perusta. Ne luovat työpaikat, maksavat palkat, investoivat, ottavat riskejä ja pitävät huolta siitä, että verotuloja kertyy – sekä kunnille että valtion kassaan. Talous ei rakennu vain julkisesta sektorista, eikä hyvinvointivaltiota ylläpidetä vain valtion velalla. Hyvinvointia rakentaa se, että yrityksillä menee hyvin: että ne uskaltavat investoida ja kasvattavat kotimaista omistusta. Siksi se, miten poliittiset puolueet suhtautuvat yrityksiin ja omistamiseen, on ratkaiseva kysymys Suomen tulevaisuudelle. Yritysten verotus ja toimintaympäristö eivät ole pelkkää teknistä vero- ja lakikikkailua — ne vaikuttavat suoraan siihen, syntyykö Suomeen kasvua vai hiipuuko se. Yritykset ovat Suomen talouden perusta. Ne luovat työpaikat, maksavat palkat, investoivat, ottavat riskejä ja pitävät huolta siitä, että verotuloja kertyy – sekä kunnille että valtion kassaan. Talous ei rakennu vain julkisesta sektorista, eikä hyvinvointivaltiota ylläpidetä vain valtion velalla. Hyvinvointia rakentaa se, että yrityksillä menee hyvin: että ne uskaltavat investoida ja kasvattavat kotimaista omistusta. Siksi se, miten poliittiset puolueet suhtautuvat yrityksiin ja omistamiseen, on ratkaiseva kysymys Suomen tulevaisuudelle. Yritysten verotus ja toimintaympäristö eivät ole pelkkää teknistä vero- ja lakikikkailua — ne vaikuttavat suoraan siihen, syntyykö Suomeen kasvua vai hiipuuko se. SDP:n vaihtoehtobudjetti paljastaa ajattelutavan, jossa yrityksiä tarkastellaan lähinnä verotulojen lähteenä – ei kasvun ja työpaikkojen luojina. Se on lyhytnäköinen linja, joka voi hetkellisesti kasvattaa verokertymää, mutta samalla heikentää Suomen kilpailukykyä ja vie pohjaa pitkäaikaiselta talouskasvulta. Tässä analyysissa käyn läpi, mitä SDP:n malli tarkoittaisi yritysten näkökulmasta ja tuon rinnalle vaihtoehdon, joka perustuu kannustimiin, kasvuun ja luottamukseen – ei pääoman rankaisemiseen. Tämä ei ole hyökkäys SDP:tä vastaan puolueena, vaan kritiikkiä mallille, joka on lyhytnäköinen ja jonka vaikutukset talouteen ovat haitalliset riippumatta siitä, kuka sitä ajaa. SDP:n esityksen vaikutukset yrityksiin SDP:n vaihtoehtobudjetti kohtelee yrityksiä ennen kaikkea verotulojen lähteenä, ei kasvun moottoreina. Esitykset näyttävät yksittäisinä rivimerkintöinä pieniltä, mutta yhdessä ne muodostavat merkittävän suunnanmuutoksen: yritysvarallisuuteen suhtaudutaan epäluuloisesti, jopa vihamielisesti, ja omistajuus nähdään enemmän ongelmana kuin ratkaisuna. Listaamattomien osinkojen veromuutokset Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus on ollut suomalaisen pk-sektorin kasvumoottori yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Se on kannustanut yrittäjiä sijoittamaan varoja omiin yrityksiinsä, ottamaan riskiä ja kasvattamaan kotimaista omistusta. SDP esittää merkittävää kiristystä tähän:
Tämä muuttaa kannustimet: Sijoitusvakuutusten kiristyvä verotus Sijoitusvakuutus ja pitkäaikainen varallisuuden kartuttaminen ovat olleet keskeisiä välineitä yritysten ja yrittäjäperheiden varautumisessa:
SDP:n malli kiristää verotusta niin, että pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen muuttuvat vähemmän houkutteleviksi. Kun yrityksen omistaja ei voi rakentaa puskuria verotehokkaasti — riskinotto vähenee ja investointikyky heikkenee. Perintöveron kiristys ja sukupolvenvaihdokset Sukupolvenvaihdos on kriittinen hetki yrityksen elinkaaressa. Perintöveron kiristäminen:
On tilanteita, joissa maksukykyinen yritys joutuu myymään osia toiminnastaan tai ottamaan velkaa vain maksaakseen perintöveron. Se on surullista politiikkaa: Pääoman verotus ja investointien hiipuminen Kun viesti on: “omistaminen on verotuksen kohde, ei yhteisen arvon lähde” tapahtuu väistämättä seuraavaa:
Pääoma on herkkää. Oma näkemys: Rakentava vaihtoehto yritysverotukseen perustuu malliin, joka aidosti vahvistaa sekä yrityksiä että Suomen taloutta. Ensimmäisenä on vahvistettava listaamattomien osinkoveromalli, jotta riskinottoa ja omistajuutta kannustetaan ja pääoma pysyy yrityksessä kasvua edistämässä sen sijaan, että se verotetaan ulos. Toiseksi verotusta tulee kohdentaa kulutukseen eikä investointeihin, jolloin yritykset voivat investoida rohkeammin ja rahan kierron dynamiikka säilyy elinvoimaisena. Kolmanneksi perintöveroa on kohtuullistettava yritysten sukupolvenvaihdoksissa, jotta perheyritysten jatkuvuus säilyy, omistus ei karkaa ulkomaille ja pitkäjänteinen yritysrakentaminen mahdollistuu. Neljänneksi tarvitaan selkeitä investointien verokannustimia, kuten nopeutettua poistomenetelmää ja veroetua jokaista investointieuroa kohden, mikä luo kannustimen kasvuun varovaisuuden sijasta. Viidenneksi veropolitiikan on oltava ennakoitavaa: selkeä 10 vuoden linja antaa yrittäjille varmuuden siitä, että he voivat suunnitella tulevaisuutta, rakentaa luottamusta toimintaympäristöön ja nähdä Suomen investointikelpoisena maana. SDP ja pienyritykset – puhe ja todellisuus SDP:n retoriikassa pienyrittäjät ovat ”talouden selkäranka”, arvokkaita toimijoita ja yhteisöjen rakentajia. Käytännön toimet kuitenkin kertovat muuta. Politiikka, joka kiristää arjen kustannuksia ja verotusta sekä lisää hallinnollista kuormaa, osuu ensimmäisenä juuri pienyrittäjiin – niihin, joilla ei ole varaa erilliseen lakiosastoon, kirjanpidon ulkoistamiseen tai pitkiin juridisiin prosesseihin. Suuryritys kyllä selviää – pk-yritys ei välttämättä. ALV-muutosten vaikutus kysyntään On tärkeää olla rehellinen argumentoinnissa: kun Keskustaa kritisoitiin ”kympin korotuksesta”, todettiin, että kulutusmuutokset ovat usein psykologisia ja suhteellisia — eivät absoluuttisia. Silloin korotus nähtiin symbolisena, ei ratkaisevana. Mutta kun kyse on ALV:sta, sen vaikutus on laajempi kuin yksittäinen hintakorotus. Se vaikuttaa kaikkiin alan toimijoihin yhtä aikaa ja muuttaa koko markkinan hintarakennetta. Kyse ei ole yhden palveluntarjoajan kympistä — kyse on koko toimialan kustannustason noususta. SDP esittää muun muassa:
Pienyrittäjän kannalta ALV ei ole neutraali numero. Se ratkeaa siinä hetkessä, kun asiakas miettii: Jo 1–2 prosentin nousu voi kaataa koko kysyntäketjun: Hallinnollisen taakan kasvu SDP:n linja lisää sääntelyä ja byrokratiaa:
Suuryrityksellä tämä on rutiinia. Pienyrittäjällä se tarkoittaa konkreettisesti:
Kun yrittäjä käyttää tuntikausia byrokratiaan eikä voi myydä työtään, valtio käytännössä vähentää verotettavaa työtä — ironisesti omassa nimissään. Pienyritysten toimintavarmuus Suomessa valtaosa yrittäjistä elää suuressa epävarmuudessa:
SDP:n viesti on: “jos sinä onnistut ja kasvat, me kiristämme.” Tämä on psykologisesti lamaannuttavaa. Yrittäjä ei uskalla:
Jos valtio ei ole kumppani vaan tarkkailija ja verottaja, yrittäjä jää yksin. Oma näkemys: Rakentava vaihtoehto pienyrittäjyyden tukemiseen rakentuu neljästä perusperiaatteesta. Ensinnäkin työvoimavaltaisille aloille, kuten hierojille, partureille, siivousalan toimijoille sekä remontti- ja huoltopalveluille, tulee kohdistaa ALV-kevennyksiä. Tällä on suora vaikutus palveluiden kysyntään ja työllisyyden kasvuun. Toiseksi on nostettava ALV-alarajaa, jotta mikroyrittäjät vapautuvat raskaasta raportoinnista ja yrittäjyyskynnys madaltuu sekä kokeiluyrittäjyys helpottuu. Kolmanneksi hallinnollista taakkaa tulee yksinkertaistaa siten, että kaikki velvoitteet ja ilmoitukset hoituvat yhden palvelukanavan kautta, mikä vähentää byrokratiaa ja vapauttaa yrittäjien aikaa varsinaiseen tuottavaan työhön. Neljänneksi tarvitaan ennakoitava veropolitiikka, selkeä 10 vuoden linja, joka luo yrittäjille luottamusta siihen, että Suomi ei potki heitä jaloille juuri silloin, kun he ovat onnistuneet ja kasvussa. Pääoman liike – verotuksen todelliset seuraukset Pääoma on herkkää ja liikkuvaa. Se hakeutuu sinne, missä sen olemassaoloa ei rangaista verotuksella tai poliittisella epävarmuudella. Kun ilmapiiri muuttuu sellaiseksi, että omistajuutta pidetään moraalisesti epäilyttävänä tai verotuksellisesti rangaistavana, pääoma pakenee — ja sen mukana katoavat työpaikat, investoinnit ja kasvu. Tämä ei tapahdu näkyvästi yhdessä yössä, vaan hiljaisena virtauksena: työt siirtyvät toisaalle, investoinnit jäävät tekemättä, yritysten pääkonttorit vaihtavat postiosoitetta, ja vähitellen Suomeen jää vain julkinen sektori ilman yksityistä moottoria. Jos Suomessa kiristetään osinko-, perintö- tai sijoituspääomaverotusta, pääoma siirtyy Ruotsiin, Viroon, Tanskaan, Britanniaan tai Irlantiin. Nämä maat ovat rakentaneet politiikkansa ymmärtäen, että pääoman houkutteleminen on kilpailtu ja strateginen tehtävä. Yrityksen ei tarvitse fyysisesti muuttaa tehdasta — usein riittää, että hallinto tai varallisuuden hallinta siirtyy ulkomaille. Valtio menettää veropohjaa hiljaisesti ja pysyvästi. Ruotsissa omistajuutta tuetaan ennemmin kuin rangaistaan. Yksityinen varallisuus ja perheyritykset ovat talouden vahva selkäranka, ja verotus on rakennettu niin, että työnteko ja yrittäminen ovat kannattavia. Virossa taas yritysverotus toimii mallilla, jossa voittoa ei veroteta niin kauan kuin se investoidaan takaisin yritykseen. Se on klassinen kasvun ja luottamuksen malli — ja siksi Viro on yksi Euroopan dynaamisimmista investointiympäristöistä. Britanniassa eläkemallin perusidea on kannustaa yksilöä omistamaan, säästämään ja sijoittamaan. Siellä ymmärretään, että mahdollisimman laaja omistajuus vahvistaa sekä kansantaloutta että yksilön taloudellista riippumattomuutta. Näissä malleissa yhteistä on se, että pääomaa ei nähdä vihollisena vaan voimavarana. Suomen tulee suunnata politiikkaansa siihen suuntaan, että pääoma haluaa tulla tänne — eikä paeta pois. Tämä tarkoittaa ennakoitavaa ja vakaata verolinjaa, jossa yritysten ja omistajien ei tarvitse pelätä äkillisiä kiristyksiä tai epävarmoja poliittisia liikkeitä. Yritysten voittoja tulee kannustaa investoitavaksi takaisin toimintaan eikä verottaa ulos riskinotosta rangaisten. Omistajuutta tulee normalisoida yhteiskunnan positiivisena voimana, ja suomalaisesta pääomasta tulee tehdä arvokasta — ei epäilyttävää. Kun viesti on: “Suomessa yrittäminen kannattaa ja täällä pääoma on toivottua”, investoinnit alkavat virrata tanakammin rajojen yli tänne päin, ei poispäin. Yritykset eivät ole verokoneita vaan kasvun moottoreita Suomen nykyinen talousympäristö välittää yrityksille ristiriitaisen viestin. Me kyllä toivotamme yrittäjyyden tervetulleeksi, mutta viesti jää pinnalliseksi, koska sen takana on hiljainen asenne: “sopii yrittää — me kyllä verotamme.” Tämä ei ole huumorilla kerrottu heitto, vaan kiteytys ilmapiiristä, jossa omistamista ja riskinottoa katsotaan enemmän kuin piilevänä taakkana kuin yhteisenä voimavarana. Yritykset kuitenkin eivät ole verokoneita. Ne ovat koneita, jotka muuttavat riskin tuotannoksi, idean työpaikaksi ja investoinnin tulevaisuudeksi. Kun yritystä kohdellaan pelkkänä verotettavana kohteena, kasvun kannustimet heikkenevät ja yrittäjän mielessä syntyy toinen viesti: “jos menestyn, minua rangaistaan.” Hyvinvointivaltio ei tulevaisuudessa kaadu siihen, että yritykset maksavat liian vähän veroja. Se kaatuu siihen, että yritykset ja pääoma eivät enää halua olla täällä. Pääoma on kuin vesi — se kiertää esteen eikä murra sitä. Jos haluamme Suomen, jossa yrittäminen on arvokasta, jossa omistaminen on myönteistä ja jossa riski nähdään yhteisöllisenä voimavarana eikä moraalisena epäilyksenä, on yritysten kohtelussa muututtava yksi olennainen asia: meidän on siirryttävä politiikasta, jossa mitataan kenen taskussa raha on, politiikkaan, jossa kannustetaan siihen, että rahaa on yhä enemmän kaikkien taskuissa. |
|
Avainsanat: SDP, yritysverotus, omistajuus, pk-yritykset, pääoman pako |

