Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
Naisiin kohdistuva väkivalta - miksi emme halua tietää syitä?Lauantai 27.6.2026 klo 9.40 - Teemu Niva Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma, josta poliitikot, viranomaiset ja järjestöt puhuvat paljon. Harvemmin kuitenkaan keskustellaan siitä, miksi ongelma on kehittynyt sellaiseksi kuin se on. Selvittäessäni Kajaanin seksuaalirikostilastoja ja ilmiön taustaa törmäsin yllättävään havaintoon: ongelma tunnistetaan, mutta sen syitä ei näytä kukaan haluavan tutkia kovin tarkasti. Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma, josta poliitikot, viranomaiset ja järjestöt puhuvat paljon. Harvemmin kuitenkaan keskustellaan siitä, miksi ongelma on kehittynyt sellaiseksi kuin se on. Selvittäessäni Kajaanin seksuaalirikostilastoja ja ilmiön taustaa törmäsin yllättävään havaintoon: ongelma tunnistetaan, mutta sen syitä ei näytä kukaan haluavan tutkia kovin tarkasti. Aihe nousi uudelleen mieleeni Kajaanin hyvinvointisuunnitelman käsittelyn yhteydessä. Naisiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalirikokset ovat vakavia hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia, mutta keskustelussa huomio kiinnittyi ennen kaikkea itse ilmiöön, ei sen taustatekijöihin. Kiinnostukseni aiheeseen ei kuitenkaan syntynyt vasta nyt. Jo vuonna 2013 käytin noin kolme kuukautta kerätäkseni tausta-aineistoa maahanmuuton vaikutuksista Kajaanissa. Tuolloin perehdyin muun muassa väestötilastoihin, rikostilastoihin ja useiden vuosien käräjäoikeuden tuomiolauselmiin. Vaikka varsinaista raporttia ei koskaan valmistunut, jäi aineistosta mieleen kysymyksiä, joihin en ole saanut tyydyttäviä vastauksia vieläkään. Hyvinvointisuunnitelman käsittely sai palaamaan saman kysymyksen äärelle. Halusin ymmärtää ilmiötä numeroiden kautta enkä pelkästään yksittäisten tapausten tai mielikuvien perusteella. Siksi kokosin seksuaalirikoksia koskevan tilastoaineiston useiden vuosikymmenten ajalta ja lähdin tarkastelemaan, mitä pitkä aikasarja kertoo Kajaanin kehityksestä. Kun seksuaalirikoksia tarkastelee yksittäisen vuoden perusteella, on helppo tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. Yhden vuoden poikkeuksellisen korkea tai matala luku voi johtua esimerkiksi yksittäisestä rikossarjasta tai useiden rikosten paljastumisesta samalla kertaa. Siksi ilmiötä on tarkasteltava pitkällä aikavälillä. Kajaanin seksuaalirikostilastot ulottuvat 1980-luvulle asti. Tuolloin viranomaisten tietoon tuli tavallisesti vain muutamia seksuaalirikoksia vuodessa. Vielä 1990-luvulla vuosittaiset luvut liikkuivat pääosin yksinumeroisissa luvuissa tai hieman yli kymmenessä tapauksessa. 2000-luvun alkuvuosina rikosmäärät nousivat jonkin verran, mutta suurin muutos näyttää tapahtuneen myöhemmin. Vuodesta 2006 alkaen tilastoissa näkyy aiempaa korkeampi taso, ja erityisesti 2010-luvun lopulla tapahtuu selvä muutos. Siinä missä aiemmin puhuttiin muutamista tai muutamasta kymmenestä tapauksesta vuodessa, viime vuosina rikoksia on kirjattu useita kymmeniä vuosittain. Vuonna 2024 viranomaisten tietoon tuli 69 seksuaalirikosta, mikä on koko tarkastelujakson korkein luku. Pelkkä tilasto ei kuitenkaan kerro syytä muutokselle. Se ei kerro, onko kyse todellisen rikollisuuden kasvusta, ilmoitusalttiuden muutoksesta, lainsäädännön vaikutuksista vai useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tilasto kertoo vain sen, että ilmiössä on tapahtunut merkittävä muutos. Juuri tästä syystä kysymys on mielestäni tärkeä. Kun pitkä aikasarja osoittaa näin selvää muutosta, pitäisi seuraavan kysymyksen olla itsestään selvä: mistä kehitys johtuu? Kun seksuaalirikosten kasvusta keskustelee viranomaisten kanssa, yleisin vastaus on ollut sama: ilmoituskynnys on laskenut. Selitys on myös osittain uskottava. Seksuaalirikokset ovat rikoslaji, jossa piilorikollisuuden on pitkään tiedetty olevan merkittävää. Uhrit eivät aina ole uskaltaneet tehdä rikosilmoitusta, eikä yhteiskunnan suhtautuminen seksuaalirikoksiin ole ollut samanlaista kuin nykyään. On täysin mahdollista, että osa tilastojen kasvusta selittyy sillä, että rikokset tulevat aiempaa useammin viranomaisten tietoon. Myös lainsäädäntö on muuttunut vuosien varrella. Seksuaalirikosten määritelmiä on uudistettu useaan otteeseen, ja viimeisin merkittävä muutos tapahtui vuonna 2023, jolloin seksuaalirikoslainsäädäntö uudistettiin suostumusperusteiseksi. Tällaiset muutokset vaikuttavat väistämättä myös tilastoihin. Nämä selitykset voivat olla osa totuutta. Ne eivät kuitenkaan yksin vastaa kysymykseen siitä, miksi pitkän aikavälin kehitys näyttää muuttuneen niin merkittävästi. Kun tarkastellaan useiden vuosikymmenten aikasarjaa, herää väistämättä kysymys siitä, kuinka suuri osa muutoksesta johtuu ilmoitusalttiuden kasvusta, kuinka suuri osa lainsäädännön muutoksista ja kuinka suuri osa mahdollisista yhteiskunnallisista muutoksista. Tähän kysymykseen en ole onnistunut löytämään selkeää vastausta. Juuri tässä kohtaa oma hämmennykseni alkaa. Vaikka ongelman vakavuudesta ollaan laajalti yksimielisiä, sen taustatekijöitä ei näytä olevan halua selvittää yhtä perusteellisesti kuin itse ilmiötä.
Kun aloin vuonna 2013 kerätä tausta-aineistoa maahanmuuton vaikutuksista Kajaanissa, yksi osa selvitystyötä oli rikostilastojen ja käräjäoikeuden tuomiolauselmien läpikäynti. Kävin läpi useiden vuosien aineistoa pyrkien muodostamaan mahdollisimman realistisen kuvan siitä, mitä tilastojen taustalla tapahtui. Työ ei ollut aivan pieni. Tuomiolauselmien tilaaminen käräjäoikeudesta, aineiston läpikäynti sekä henkilötietoja sisältävien asiakirjojen asianmukainen ja tietoturvallinen hävittäminen vaativat aikaa ja huolellisuutta. Pelkästään aineiston käsittely oli oma projektinsa. On myös syytä todeta, että kyseisestä selvityksestä on kulunut yli kymmenen vuotta. En ole sen jälkeen tehnyt vastaavaa laajaa aineiston keruuta tai yhtä kattavaa selvitystyötä. Siksi seuraavat havainnot liittyvät nimenomaan tuolloin läpikäytyyn aineistoon, eivätkä ne sellaisenaan kerro tämän päivän tilanteesta. Aineiston läpikäynti tuotti kuitenkin muutamia havaintoja, jotka jäivät mieleen. Ensinnäkin kävi ilmi, että yksittäiset tekijät voivat aiheuttaa merkittäviä tilastopiikkejä. Joissakin tapauksissa yhden henkilön useat rikokset paljastuivat samalla kertaa, mikä näkyi välittömästi vuosittaisissa rikosluvuissa. Tämän vuoksi yksittäisten vuosien tarkastelu voi johtaa harhaan. Toinen havainto liittyi tekijöiden taustoihin. Tuolloin läpikäymässäni aineistossa joidenkin tekijäryhmien osuus vaikutti korostuvan suhteessa niiden osuuteen väestöstä. Yksittäisten tuomioiden perusteella ei kuitenkaan voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä koko ilmiöstä. Pikemminkin havainto herätti uuden kysymyksen: kuinka hyvin seksuaalirikollisuuden taustatekijöitä Suomessa ja paikallisesti todella tunnetaan? Juuri tähän kysymykseen en ole saanut tyhjentävää vastausta. Sen sijaan olen vuosien mittaan törmännyt yhä uudelleen samoihin selityksiin, mutta harvemmin varsinaiseen analyysiin siitä, mistä kehitys lopulta johtuu.
Olen pohtinut tätä kysymystä yli kymmenen vuoden ajan. Sinä aikana olen nähnyt tilastojen muuttuvan, kuunnellut viranomaisten selityksiä ja seurannut julkista keskustelua. Silti minulle on jäänyt yksi tunne: kaikkein tärkeintä kysymystä vältellään edelleen. Miksi? Jos jokin selitys on väärä, tutkimus osoittaa sen vääräksi. Jos jokin selitys pitää paikkansa, niin silloin siihen voidaan puuttua oikeasti. Molemmissa tapauksissa olemme lähempänä ratkaisua kuin silloin, jos emme tutki asiaa lainkaan. Minua ei huolestuta se, että tutkimus voisi johtaa epämukaviin johtopäätöksiin. Minua huolestuttaa enemmän ajatus siitä, ettei johtopäätöksiä koskaan saada, koska kysymyksiä ei haluta esittää. Tällä on myös hintansa. Kun vaikeita kysymyksiä vältellään, luottamus rapautuu. Ihmiset alkavat epäillä, että kaikkia tosiasioita ei haluta tarkastella samalla vakavuudella. Arvovaltaa ei menetetä siksi, että asioita tutkitaan avoimesti. Arvovaltaa menetetään silloin, kun ihmiset alkavat uskoa, ettei niitä haluta tutkia lainkaan. Jokainen seksuaalirikoksen uhri ansaitsee enemmän kuin ongelman toteamisen. Uhrit ansaitsevat myös sen, että yhteiskunta pyrkii rehellisesti ymmärtämään, miksi näin tapahtuu. Siksi vaikeat kysymykset on kysyttävä, vaikka vastaukset olisivat epämukavia. Olen yli kymmenen vuoden ajan etsinyt vastauksia tähän kysymykseen. En väitä tietäväni niitä. Päinvastoin. Mitä enemmän olen aiheeseen perehtynyt, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että liian moni kysymys on edelleen vailla vastausta. Ehkä siksi asia ei ole minulle pelkkä tilasto tai yhteiskunnallinen ilmiö. Kahden tyttölapsen isänä toivon, että he kasvavat yhteiskunnassa, jossa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei ainoastaan tuomita, vaan sen syitä myös uskalletaan selvittää avoimesti ja rehellisesti. Jos emme uskalla kysyä, mistä ongelma johtuu, emme myöskään löydä keinoja sen ratkaisemiseen. Ongelmia ei voi ratkaista, jos emme oikeasti ymmärrä mistä ne juontuvat. Siksi syiden selvittäminen ei ole sivuseikka. Se on ensimmäinen askel kohti turvallisempaa yhteiskuntaa. |
|
Avainsanat: Naisiin kohdistuva väkivalta, seksuaalirikokset, Kajaani, turvallisuus, yhteiskunnallinen luottamus |

