Kirjoitus on julkaistu alun perin Kainuun Sanomissa 15.8.2026. Solidaarisuutta Espanjalle tarvitaan, mutta pitäisikö apu suunnata rajan ylittäneiden vastaanottamiseen vai itse ulkorajan pitämiseen?
Antti Soini peräänkuulutti Kainuun Sanomissa 13.8. kirjoituksessaan solidaarisuutta Espanjalle. Tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kainuun Sanomissa 15.8.2026. Solidaarisuutta Espanjalle tarvitaan, mutta pitäisikö apu suunnata rajan ylittäneiden vastaanottamiseen vai itse ulkorajan pitämiseen?
Antti Soini peräänkuulutti Kainuun Sanomissa 13.8. kirjoituksessaan solidaarisuutta Espanjalle. Tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Ceutan raja on Espanjan raja, mutta samalla se on Schengen-alueen yhteinen ulkoraja. Jos se ei pidä, seuraukset eivät jää Espanjaan vaan koskevat koko Schengen-aluetta – myös Suomea.
Solidaarisuutta voidaan osoittaa monella tavalla. Voimme jakaa rajan ylittäneitä ihmisiä muiden EU-maiden vastaanotettaviksi. Tai voimme auttaa Espanjaa pitämään yhteisen ulkorajamme hallinnassa.
Itse painottaisin jälkimmäistä. Jos Espanja tarvitsee virka-apua, sitä pitäisi tarjota ensisijaisesti sinne, missä hallitsematon maahantulo voidaan estää – rajalle.
Puuttuisin siis ensisijaisesti itse hallitsemattomaan rajanylitykseen, en vasta sen seurauksiin.
Puuttuisin siis ensisijaisesti itse hallitsemattomaan rajanylitykseen, en vasta sen seurauksiin.
Soinin kirjoituksessa myös siirtolaisuus, turvapaikanhakijat ja kiintiöpakolaisuus liukuvat turhan sujuvasti saman otsikon alle.
Kyse on kuitenkin eri asioista, jotka on syytä erottaa toisistaan. Kiintiöpakolaiset valitaan Suomeen ennalta päätetyn kiintiön kautta, kun taas turvapaikanhakija hakee suojelua saavuttuaan maahan tai rajalle. Siirtolainen on käsitteenä vielä tätäkin laajempi.
Suomella on tästä tuoretta kokemusta. Kun Venäjän kautta alkanut välineellistetty maahantulo jatkui vuonna 2023, Suomi sulki rajanylityspaikkoja vaiheittain ja lopulta koko itärajan maarajaliikenteen.
Kun reitti lakkasi toimimasta, myös sen kautta tapahtunut välineellistetty maahantulo loppui käytännössä kuin seinään.
Miksi Ceutassa siis ensisijaisesti hoitaisimme rajan pettämisen seurauksia sen sijaan, että auttaisimme Espanjaa saamaan rajan hallintaan?
Virka-apu Espanjalle voisi samalla olla arvokasta oppia Suomelle. Suomalaiset rajavartijat saisivat käytännön kokemusta tilanteesta, jossa tuhansien ihmisten yhtäaikainen liike kohdistuu ulkorajaan.
Tuliaisina saisimme myös toimintamalleja: miten fyysisiä esteitä käytetään, joukkoja sijoitetaan, tilannetta johdetaan ja massamaista rajanylitystä käytännössä hallitaan. Samalla näkisimme, mitä Espanja on joutunut muuttamaan omien kokemustensa perusteella.
Ehkä tärkein oppi koskisi kuitenkin Suomea itseään. Ovatko viranomaistemme toimintamallit ja toimivaltuudet sekä nykyinen lainsäädäntö riittäviä, jos tuhannet ihmiset pyrkisivät yhtä aikaa Suomen rajan yli?
Mahdolliset puutteet on parempi tunnistaa Espanjan rajalla kuin ensimmäistä kertaa omallamme.
Schengen on lopulta yksinkertainen vaihtokauppa. Sisärajoilla voidaan liikkua vapaasti, koska yhteisen ulkorajan oletetaan olevan hallinnassa.
Jos ulkoraja ei pidä, ongelma ei jää rajavaltiolle, vaan leviää vapaan liikkuvuuden mukana muualle Schengen-alueelle, kuten vuosi 2015 osoitti.
Siksi toimiva ulkorajavalvonta ei ole eurooppalaisen solidaarisuuden vastakohta. Se on yksi sen perusedellytyksistä.
Espanjalle pitäisi mielestäni tarjota virka-apua. Lähettäisin suomalaisia rajavartijoita auttamaan espanjalaisia kollegoitaan ja samalla hankkimaan kokemusta tilanteesta, joka voi joskus olla edessä myös Suomen rajalla.
Solidaarisuudelle kyllä. Virka-avulle myös.
Mutta rajalle. Matkalaukkujen kantajia Espanja tuskin tarvitsee Suomesta.
Teemu Niva
Kaupunginvaltuutettu (ps.)
Kajaani