Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
758 miljoonaa konsernivelkaa - pitäisikö huolestua?Keskiviikko 19.8.2026 - Teemu Niva Kajaanin konsernivelka on kasvanut vajaassa kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaiseksi. 758 miljoonaa euroa kuulostaa paljolta – ja sitä se onkin. Mutta pelkkä velan määrä ei vielä kerro, onko kaupungin talous menossa väärään suuntaan. Sen selvittämiseksi pitää katsoa, missä velka on, mitä sillä on tehty ja mitä sen vastapainoksi on saatu. Kajaanin konsernivelka on kasvanut vajaassa kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaiseksi. 758 miljoonaa euroa kuulostaa paljolta – ja sitä se onkin. Mutta pelkkä velan määrä ei vielä kerro, onko kaupungin talous menossa väärään suuntaan. Sen selvittämiseksi pitää katsoa, missä velka on, mitä sillä on tehty ja mitä sen vastapainoksi on saatu. * * * Juha Urpilainen ja Toivo Kyllönen nostivat Kainuun Sanomien mielipidekirjoituksessaan esille Kajaanin kasvaneen konsernivelan. Heidän esittämänsä luvut näyttävät pysäyttäviltä. Vuonna 2018 Kajaanin konsernilla oli lainaa noin 384 miljoonaa euroa. Vuoden 2025 lopun luvuksi he nostavat noin 758 miljoonaa euroa. 758 miljoonaa euroa on paljon rahaa. Siitä ei pääse mihinkään. Urpilainen ja Kyllönen laskevat myös, että kolmen prosentin keskikorolla näin suuren velan korkorasitus olisi noin 23 miljoonaa euroa vuodessa. Laskutoimitus pitää paikkansa: kolme prosenttia 758 miljoonasta on noin 22,7 miljoonaa euroa. Mutta tässä on ongelma. Vuoden 2018 noin 384 miljoonaa euroa ja vuoden 2025 noin 758 miljoonaa euroa eivät kuvaa samaa asiaa. Vuoden 2018 luku kertoo konsernin lainoista. Vuoden 2025 noin 758 miljoonaa euroa puolestaan on konsernin koko vieras pääoma. Siihen kuuluvat lainojen lisäksi myös esimerkiksi ostovelat ja muut velat. Vuoden 2025 lopussa Kajaanin konsernin varsinainen lainakanta oli 578,1 miljoonaa euroa. Konsernin lainat ovat siis kasvaneet vuodesta 2018 selvästi, noin 194 miljoonalla eurolla. Mutta ne eivät ole lähes kaksinkertaistuneet 384 miljoonasta 758 miljoonaan. Siinä verrattaisiin kahta eri asiaa. Tämä muuttaa myös 23 miljoonan euron korkolaskelman lähtökohtaa. Korkoa ei makseta koko vieraalle pääomalle samalla tavalla kuin pankkilainalle. Luvut ovat edelleen suuria, eikä niitä pidä vähätellä. Mutta jos haluamme tietää, onko Kajaanin konsernin velkaantumisesta syytä huolestua, meidän täytyy ensin selvittää, missä velka on, mitä sillä on tehty ja miten siitä selvitään. Sitä ennen yhdestä suuresta luvusta ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. * * * Tässä kohtaa on syytä pysähtyä hetkeksi yhden sanan äärelle: konserni. Kajaanin kaupunki ei ole sama asia kuin Kajaanin kaupunkikonserni. Kaupunkikonserniin kuuluvat kaupungin lisäksi sen omistamat tytäryhtiöt. Kun puhutaan konsernin lainoista, mukaan lasketaan siis myös näiden yhtiöiden lainat. Vuoden 2025 lopussa Kajaanin kaupungilla itsellään oli lainaa noin 121 miljoonaa euroa, eli noin 3 320 euroa asukasta kohti. Koko kaupunkikonsernilla lainaa oli 578,1 miljoonaa euroa, eli 15 881 euroa asukasta kohti. Ero on melkoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Kajaanin kaupungilla olisi 15 881 euroa lainaa jokaista asukasta kohti. Suuri osa konsernin lainoista on kaupungin omistamissa yhtiöissä. Ja tässä palataan edellisessä luvussa havaittuun eroon. Vuoden 2025 tilinpäätöksen 758,3 miljoonaa euroa ei ole konsernin lainakanta, vaan konsernin koko vieras pääoma. Siihen kuuluvat 578,1 miljoonan euron lainojen lisäksi esimerkiksi ostovelat, siirtovelat ja muut velat. Tällä erolla on merkitystä myös korkoja laskettaessa. Kaikki 758 miljoonaa euroa eivät ole pankkilainaa, jolle maksetaan kolmen prosentin korkoa. Tytäryhtiöiden lainat eivät silti ole kaupungille yhdentekeviä. Kaupunki omistaa yhtiöitä, ja omistamiseen kuuluu myös riski. Siksi niiden velkoja ja kykyä selvitä veloistaan pitää seurata. Mutta ennen kuin konsernin velkaantumisesta voidaan tehdä johtopäätöksiä, pitäisi tietää yksi asia: Missä 578 miljoonan euron lainat oikeastaan ovat? ** Kun konsernin lainakantaa alkaa purkaa, kuva muuttuu nopeasti. Vuoden 2025 lopussa Kajaanin kaupunkikonsernilla oli lainaa yhteensä 578,1 miljoonaa euroa. Mutta lainat eivät olleet kaikki Kajaanin kaupungin omia. Missä ne sitten ovat? Täsmällinen yhtiökohtainen erittely löytyy hyvin vuoden 2024 tilanteesta. Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen mukaan konsernin pitkäaikaisista rahoituslaitoslainoista noin 390 miljoonaa euroa oli Loiste-konsernilla, 82 miljoonaa Kajaanin kaupungilla ja 42 miljoonaa Kiinteistö Oy Kajaanin Pietarilla. Nämä kolme muodostivat jo valtaosan konsernin 528 miljoonan euron pitkäaikaisista rahoituslaitoslainoista. Vuonna 2025 koko konsernin lainakanta kasvoi 566,6 miljoonasta 578,1 miljoonaan euroon. Kaupungin oma lainakanta oli vuoden lopussa noin 121 miljoonaa euroa. Loiste on siis kokonaisuudessa aivan omaa kokoluokkaansa. Sen velka ei myöskään ole syntynyt Kajaanin kaupungin tavallisten menojen maksamisesta. Loiste on omaa liiketoimintaa harjoittava yhtiö, joka myös investoi paljon. Vuonna 2025 sen investoinnit olivat lähes 74 miljoonaa euroa. Tämä alkaa jo selittää, miksi kaupungin oman lainamäärän ja koko konsernin lainamäärän välillä on niin suuri ero. Mutta alkuperäinen kysymys on edelleen kiinnostava. Vuonna 2018 Kajaanin konsernilla oli lainaa noin 384 miljoonaa euroa. Vuoden 2025 lopussa lainaa oli 578,1 miljoonaa euroa. Kasvua on siis seitsemässä vuodessa noin 194 miljoonaa euroa. Se on paljon rahaa, vaikka kasvu ei olekaan lähes 370 miljoonaa euroa. Missä tuo lähes 200 miljoonan euron lainakasvu syntyi ja miksi? Siihen ei vielä riitä vuoden 2025 loppusumman katsominen. Pitää katsoa, mitä Kajaanin kaupunkikonsernissa tapahtui näiden vuosien välissä. Ja silloin vastaan tulee vuosi 2019. * * * Velan määrä kertoo yhden asian hyvin: paljonko velkaa on. Se ei vielä kerro, miksi velkaa on otettu tai mitä sillä on saatu aikaan. Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Otan pankista 100 000 euroa lainaa ja käytän rahat elämiseen. Kun rahat on käytetty, minulla on edelleen 100 000 euroa velkaa, mutta ei sitä vastaavaa omaisuutta. Toisessa tapauksessa otan saman 100 000 euroa lainaa ja ostan sillä 100 000 euron asunnon. Velkaa on täsmälleen saman verran, mutta tällä kertaa minulla on myös asunto. Velkaluku näyttää molemmissa tapauksissa samalta. Taloudellinen tilanne ei. Taseessa tätä katsotaan kahdelta puolelta. Vastaavaa kertoo, mitä omistetaan ja missä rahat ovat. Vastattavaa kertoo, miten tuo omaisuus on rahoitettu – omalla vai vieraalla pääomalla. Jos katsomme vain 758 miljoonan euron vierasta pääomaa, katsomme siis vain taseen toista puolta. Kuntakonserni on tietenkin paljon monimutkaisempi kokonaisuus kuin yhden ihmisen talous, mutta sama perusajatus pätee. Jos konsernin vieras pääoma kasvaa, pitää katsoa myös, mitä samaan aikaan tapahtui taseen vastaavaa-puolella. Rakennettiinko velalla jotakin? Ostettiinko omaisuutta? Tehtiinkö investointeja, joista saadaan tuloja tulevina vuosina? Vai otettiinko syömävelkaa, jonka jälkeen jäljelle jäi lähinnä velka? Siksi lähes 370 miljoonan euron kasvu vieraassa pääomassa on vasta puolet kysymyksestä. Toinen puoli kuuluu: mitä Kajaani sai sen vastapainoksi? * * * Jotta myöhemmin tehtyjä päätöksiä voi arvioida, pitää palata hetkeksi vuoteen 2017. Millainen Kajaani oli silloin, kun kuntavaaleissa valittu uusi valtuusto aloitti työnsä? Kaupunki ei ollut konkurssin partaalla eikä ottanut velkaa tavallisten menojensa maksamiseen. Tilinpäätöksessä todetaan suoraan, ettei niin sanottua syömävelkaa tarvittu. Ongelma oli toinen. Kajaanilla oli paljon rakennettavaa ja korjattavaa, eikä kaupungin vuosittain keräämä raha riittänyt kaikkeen. Vuonna 2017 kaupungille jäi normaalin toiminnan jälkeen noin 12,9 miljoonaa euroa käytettäväksi muun muassa investointeihin ja lainojen hoitamiseen. Samaan aikaan kaupunki investoi noin 21,5 miljoonaa euroa. Yksinkertaistettuna: rahaa jäi 13 miljoonaa, mutta investointeihin tarvittiin yli 21 miljoonaa. Erotus piti rahoittaa muulla tavalla. Velkaa Kajaanilla oli tuolloin 3 184 euroa asukasta kohti. Velkaa oli hieman enemmän kuin kunnissa keskimäärin, mutta sitä ei ollut otettu tavallisen arjen pyörittämiseen. Rahaa tarvittiin ennen kaikkea rakentamiseen ja korjaamiseen. Eikä rakennettavien ja korjattavien kohteiden lista ollut loppumassa. Vuonna 2017 rahaa käytettiin esimerkiksi Lehtikankaan monitoimitaloon ja kunnallistekniikkaan. Edessä oli lisää koulujen ja muiden rakennusten korjauksia. Tilinpäätöksessä arvioitiinkin suoraan, että velkaantuminen jatkuisi vielä joitakin vuosia. Jos velkaantuminen olisi haluttu pysäyttää pelkästään kaupungin menoja leikkaamalla, säästöjä olisi tarvittu vuoden 2017 tasolla noin 8–9 miljoonaa euroa joka vuosi. Se olisi tarkoittanut runsasta kolmea prosenttia kaikista käyttötalouden menoista. Koska suuri osa menoista oli kuitenkin Kainuun soten kaltaisia maksuosuuksia, kaupungin omiin palveluihin kohdistuva leikkaus olisi käytännössä ollut tätä huomattavasti rajumpi. Samaan aikaan Kajaanin väkiluku oli kääntynyt laskuun ja työikäisten määrä väheni. Toisaalta kaikki ei näyttänyt synkältä. Työllisyys parani, Transtechillä riitti tilauksia ja Terrafamen tilanne oli kohentunut. Vuonna 2017 Kajaani ei siis ollut kriisikunta. Mutta uuden valtuuston edessä oli melko yksinkertainen ongelma: Kaupunkiin piti investoida enemmän rahaa kuin kaupungin oma talous pystyi vuosittain tuottamaan. Jostakin rahaa oli löydyttävä. ** Vuonna 2019 Kajaanin taloudessa tapahtui suuri muutos. Kajaanin kaupunki ja Sotkamon kunta myivät yhteensä 33,9 prosenttia Loiste Oy:stä Kanerva Oy:lle noin 200 miljoonalla eurolla. Kaupan jälkeen Kajaani omisti Loisteesta edelleen 50,1 prosenttia, Sotkamo 16 prosenttia ja uusi omistaja 33,9 prosenttia. Kajaani säilytti siis enemmistöomistuksen yhtiössä. Kajaanin tilinpäätökseen kaupasta kirjattiin 119,9 miljoonan euron myyntivoitto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kauppahinta olisi ollut 119,9 miljoonaa euroa. Myyntivoitto tarkoittaa myyntihinnan ja kaupungin kirjanpidossa olleen osakkeiden arvon erotusta. Samaan aikaan Loisteen rahoitus järjestettiin kokonaan uudelleen. Loiste-konserni sopi 475 miljoonan euron rahoituskokonaisuudesta. Sillä korvattiin yhtiön vanhat lainat Nordealle ja omistajakunnille. Muutoksella haluttiin samalla siirtyä järjestelmään, jossa omistajat saavat tuottonsa omistajalainojen korkojen sijasta osinkoina. Uutta rahoitusta oli tarkoitus käyttää myös Loisteen tuleviin investointeihin, kasvuun ja muihin rahoitustarpeisiin. Samana vuonna Loiste maksoi Kajaanille osinkoa yhteensä 52,5 miljoonaa euroa. Vielä vuotta aikaisemmin Kajaani oli saanut Loisteelta 4,9 miljoonaa euroa omistajalainan korkoa. Vuoden 2019 järjestely muutti siis myös tapaa, jolla rahaa siirtyi Loisteesta kaupungille. Vuosi 2019 näkyy tämän vuoksi Kajaanin tilinpäätöksessä poikkeuksellisena. Kaupungin tulos oli 123 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Tilinpäätöksen oman arvion mukaan ilman Loisteen omistus- ja yritysjärjestelyjä tulos olisi ollut noin 15,8 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tässä kohtaa kannattaa palata konsernivelkaan. Loiste ei siis vain saanut uutta vähemmistöomistajaa. Samalla sen koko rahoitusrakenne järjestettiin uudelleen. Siksi vuoden 2019 kohdalla tapahtuvaa konsernin velkojen muutosta ei voi tulkita pelkästään niin, että Kajaanin kaupunkikonserni olisi yhtäkkiä alkanut elää velaksi. Sekä omistus että rahoitus järjestettiin uudelleen. Ja Kajaanille järjestely toi huomattavan määrän rahaa. Seuraava kysymys onkin tämän kirjoituksen kannalta ehkä kiinnostavampi: Mitä Kajaani teki saamillaan rahoilla? * * * Kajaanille tuli Loiste-järjestelyjen seurauksena paljon rahaa. Kaikkea rahaa ei käytetty kaupungin menoihin. Merkittävä osa päätettiin sijoittaa tulevaisuutta varten. Kaupunki sijoitti 150 miljoonaa euroa pitkäaikaisesti. Lisäksi varoja sijoitettiin lyhyemmäksi aikaa niin, että vuoden 2020 lopussa kaupungilla oli sijoitettua pääomaa yhteensä 185 miljoonaa euroa. Sijoitusten markkina-arvo oli tuolloin jo 194,1 miljoonaa euroa. Ajatus oli varsin yksinkertainen. Kun kaupunki myi osan Loiste-omistuksestaan, se luopui samalla omaisuudesta, joka oli tuottanut kaupungille rahaa. Jos kauppahinta olisi vain käytetty vuosien mittaan kaupungin menoihin, omaisuus olisi vähitellen hävinnyt. Sen sijaan osa Loiste-omaisuudesta muutettiin toisenlaiseksi omaisuudeksi. Ennen kauppaa kaupungilla oli omistusta Loisteessa. Kaupan jälkeen sillä oli edelleen enemmistö Loisteesta, mutta sen lisäksi huomattava sijoitusvarallisuus. Tällä on merkitystä myös silloin, kun tarkastellaan kaupungin velkaa. Kaupunki olisi voinut käyttää saamiaan rahoja myös lainojensa maksamiseen. Näin ei pääosin tehty, vaan rahat päätettiin pitää sijoituksissa. Ratkaisun järkevyyttä ei kuitenkaan voi arvioida pelkästään sillä perusteella, että rahat sijoitettiin. Oleellista on, mitä niille sen jälkeen tapahtui. Paljonko 150 miljoonaa euroa on tänään ja se että, onko se tuottanut kaupungille mitään matkan varrella? * * * Sijoittamiseen liittyy aina riski. Siksi vuoden 2019 päätöksen järkevyyttä voidaan arvioida vasta jälkikäteen katsomalla, mitä sijoitetulle rahalle tapahtui. Vuoden 2025 lopussa 150 miljoonan euron pitkäaikaisen sijoitussalkun markkina-arvo oli 192,2 miljoonaa euroa. Viimeisimmän vuoden 2026 tiedon mukaan arvo oli jo 199,2 miljoonaa euroa. Laskutoimitus on yksinkertainen: 150 miljoonaa → 192,2 miljoonaa euroa. Salkun arvo oli siis 42,2 miljoonaa euroa suurempi kuin siihen alun perin sijoitettu pääoma. Matka ei kuitenkaan ole ollut pelkkää nousua. Sijoitusten arvo on välillä myös laskenut. Esimerkiksi vuosi 2022 (venäjän hyökkäys Ukrainaan) oli sijoitusmarkkinoilla huono, kun taas sitä seuranneet vuodet olivat selvästi parempia. Sijoituksista on tullut kaupungille muutakin hyötyä kuin salkun arvonnousu. Vuonna 2023 sijoitustoiminnan vaikutus kaupungin rahoitustuottoihin ja -kuluihin oli 6,1 miljoonaa euroa. Vuonna 2024 vastaava summa oli 9,0 miljoonaa ja vuonna 2025 9,6 miljoonaa euroa. Pelkästään näiden kolmen vuoden aikana sijoitustoiminnan vaikutus kaupungin tulokseen oli siis yhteensä 24,7 miljoonaa euroa. Tässä kohtaa numeroita ei kuitenkaan pidä laskea suoraan yhteen. Salkun 42,2 miljoonan euron arvonnousu ja kaupungin kirjanpitoon merkityt sijoitustuotot eivät ole kaksi täysin erillistä rahakasaa. Esimerkiksi sijoituksen myyntivoitto voi näkyä kaupungin tuloksessa, vaikka rahat sijoitettaisiin uudelleen ja ne olisivat edelleen mukana salkun 192,2 miljoonan euron arvossa. Yksi asia voidaan silti sanoa melko varmasti. Vuonna 2019 sijoitettu 150 miljoonan euron pääoma ei ole kadonnut kaupungin menoihin. Vuoden 2025 lopussa sijoitusten arvo oli 192,2 miljoonaa euroa, ja samalla sijoitustoiminta on tuottanut kaupungille vuosittain merkittäviä rahoitustuottoja. Talousarviota laadittaessa käytetään noin 10 me rahoitustuottoarviota. Tämä on tärkeä tieto, kun seuraavaksi palataan Kajaanin kasvaneeseen velkaan. Velkaa on enemmän kuin ennen. Mutta niin on varallisuuttakin. * * * Loiste selittää suuren osan konsernin velasta, mutta ei kaikkea. Vuoden 2024 lopussa konsernin pitkäaikaisista rahoituslaitoslainoista noin 390 miljoonaa euroa oli Loiste-konsernilla, noin 82 miljoonaa kaupungilla ja noin 42 miljoonaa Kiinteistö Oy Kajaanin Pietarilla. Jo nämä kolme muodostivat valtaosan konsernin pitkäaikaisista pankkilainoista. Vuonna 2025 koko konsernin lainakanta oli 578,1 miljoonaa euroa. Mutta palataan hetkeksi taseen kahteen puoleen. Loisteen velkojen toisella puolella ei ole tyhjä pankkitili. Siellä on sähköverkkoja, energiantuotantoa ja muuta liiketoimintaan tarvittavaa omaisuutta. Yhtiö myös investoi jatkuvasti. Vuonna 2025 Loisteen investoinnit olivat lähes 74 miljoonaa euroa. Sen lainoja on tarkoitus hoitaa yhtiön omasta liiketoiminnasta saatavilla tuloilla. Tilinpäätöksessä Loisteen korkoriski on tunnistettu erikseen, ja vuoden 2025 aikana uuden seitsemänvuotisen lainan korkoriski suojattiin. Toinen suuri velallinen on Kiinteistö Oy Kajaanin Pietari. Sen tehtävä on ylläpitää vuokra-asuntoja Kajaanissa. Velan vastapuolella on siis asuntoja, ja lainoja hoidetaan asukkailta saatavilla vuokrilla. Kaupungin omistajapoliittisissa linjauksissa yhtiön käyttöasteelle onkin asetettu selvä tavoite: asuntojen käyttöasteen pitäisi pysyä vähintään sillä tasolla, jolla toiminta kannattaa. Kaupungin omat lainat ovat jälleen hieman eri asia. Niillä on rahoitettu esimerkiksi kouluja, päiväkoteja, katuja ja muita kaupungin investointeja. Ne eivät yleensä tuota rahaa samalla tavalla kuin sähköverkko tai vuokra-asunto, mutta kaupunki tarvitsee niitä palvelujensa järjestämiseen. Tämä ei tarkoita, että konsernin velasta ei tarvitsisi olla huolissaan. Päinvastoin. Yksi luku antaa kuitenkin aihetta tarkkailla tilannetta. Vuoden 2025 tilinpäätöksessä konsernin laskennallinen lainanhoitokate oli 0,7. Mitä se tarkoittaa? Yksinkertaistettuna tunnusluku kertoo, riittävätkö toiminnasta tulevat rahat lainojen korkojen ja lyhennysten maksamiseen. Jos luku on vähintään yksi, rahat riittävät. Jos se jää alle yhden, laskennallisesti eivät riitä. Kajaanin 0,7 on siis varoitusmerkki. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Konsernin toinen lainanhoitoa kuvaava tunnusluku, varsinainen lainanhoitokate, oli 1,8. Sen perusteella rahaa tuli lainojen hoitamiseen selvästi enemmän kuin siihen tarvittiin. Miksi kaksi lukua kertovat näin erilaisen tarinan? Yksi syy ovat lainat, jotka maksetaan takaisin kerralla laina-ajan lopussa. Laskennallinen lainanhoitokate käsittelee niitä ikään kuin niitä lyhennettäisiin vähän joka vuosi. Varsinainen lainanhoitokate taas katsoo vuoden aikana oikeasti maksettuja lyhennyksiä. Siksi 0,7 ei tarkoita, että Kajaanin konsernilta olisivat rahat loppumassa. Mutta sitä ei pidä myöskään ohittaa olankohautuksella. Se kertoo, että velkaa on niin paljon, että sen hoitamiseen tarvitaan jatkossakin vahvaa tulovirtaa ja onnistunutta rahoituksen suunnittelua. Siinä on minusta paljon perustellumpi syy seurata konsernin vierasta pääomaa kuin pelkkä 758 miljoonan euron luku. Vieraan pääoman määrä kertoo, kuinka suuri kokonaisuus on. Lainanhoitokate kertoo jotain olennaisempaa: pystyykö konserni myös hoitamaan velkansa. Velkaa vastaan löytyy huomattavasti omaisuutta ja toimintaa, joka tuottaa rahaa velkojen hoitamiseen. Mutta samalla pitää kysyä, riittävätkö nämä tulot korkoihin ja lainojen lyhennyksiin myös tulevaisuudessa. Velan määrä kertoo siis edelleen vain puolet tarinasta. Toinen puoli on velanhoitokyky. ** Urpilainen ja Kyllönen laskevat kirjoituksessaan, että jos Kajaanin 758 miljoonan euron konsernivelalle lasketaan kolmen prosentin keskikorko, korkorasitukseksi tulee noin 23 miljoonaa euroa vuodessa. Laskutoimitus on oikein. 758 miljoonaa × 3 prosenttia = 22,7 miljoonaa euroa. Ongelma on jälleen siinä, mitä lukua laskutoimituksessa käytetään. Kuten aikaisemmin todettiin, 758 miljoonaa euroa ei ole Kajaanin kaupunkikonsernin lainakanta. Se on konsernin koko vieras pääoma. Varsinaista lainaa konsernilla oli vuoden 2025 lopussa 578,1 miljoonaa euroa. Jos kolmen prosentin korko laskettaisiin tälle summalle, päästäisiin noin 17,3 miljoonaan euroon. Sekin olisi kuitenkin vain laskennallinen esimerkki. Tilinpäätöksestä löytyy myös se summa, jonka konserni oikeasti maksoi korkoja vuonna 2025: 13,27 miljoonaa euroa. Vuonna 2024 korkokuluja oli vielä enemmän, noin 15,46 miljoonaa euroa. Ero 23 miljoonan euron laskelmaan on melkoinen. Yksi syy on se, etteivät kaikki lainat ole kolmen prosentin lainoja. Esimerkiksi Loisteen rahoituksesta osa on kiinteäkorkoista. Vaihtuvaan korkoon sidottujen seitsemänvuotisten lainojen korkoriskiä puolestaan suojattiin vuonna 2025. Tilinpäätöksen mukaan uuden seitsemänvuotisen lainan korkosuojaukset oli tehty ja tämän lainan korkoriski eliminoitu. Korkotason nousu on silti todellinen riski. Etenkin lainoja uusittaessa vanhan lainan tilalle saatava uusi rahoitus voi olla aikaisempaa kalliimpaa. Loisteen kohdalla tilinpäätös nostaa lainojen uusimisriskin erikseen esille vuosille 2026 ja 2034. Siksi Urpilaisen ja Kyllösen huoli korkojen vaikutuksesta ei ole tuulesta temmattu. Mutta 23 miljoonaa euroa ei ollut Kajaanin kaupunkikonsernin korkolasku vuonna 2025. Se oli laskennallinen tulos, joka saatiin kertomalla koko 758 miljoonan euron vieras pääoma kolmella prosentilla. Todellinen korkolasku oli noin 13,3 miljoonaa euroa. * * * Konsernin velkoja tarkasteltaessa on vielä yksi olennainen kysymys: Mistä rahat korkoihin ja lainojen lyhennyksiin tulevat? Kaupungin omat lainat maksetaan kaupungin tuloista. Rahaa tulee esimerkiksi veroista, valtionosuuksista ja erilaisista maksuista. Tytäryhtiöiden kohdalla tilanne on toinen. Loisteen lainoja hoidetaan ensisijaisesti Loisteen liiketoiminnasta saatavilla tuloilla. Sähköverkoista ja muusta liiketoiminnasta tulee rahaa yhtiölle, ja siitä maksetaan myös yhtiön lainojen korot ja lyhennykset. Kiinteistö Oy Kajaanin Pietarin kohdalla periaate on samanlainen. Yhtiö omistaa vuokra-asuntoja, saa niistä vuokratuloja ja käyttää tulojaan muun toimintansa lisäksi velkojensa hoitamiseen. Tämä on tärkeä ero. Jos Loiste ottaa 50 miljoonaa euroa lainaa investointeihin, Kajaanin konsernivelka kasvaa 50 miljoonalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Kajaanin kaupungin pitäisi löytää omasta budjetistaan rahat lainan korkoihin ja lyhennyksiin. Lähtökohtaisesti ne maksaa Loiste omista tuloistaan. Tytäryhtiön velka ei silti ole kaupungille yhdentekevää. Jos yhtiön tulot eivät enää riittäisikään sen toimintaan ja velkojen hoitamiseen, ongelma voisi lopulta päätyä omistajan pöydälle. Kaupunki voisi joutua pääomittamaan yhtiötä, järjestelemään sen toimintaa tai muuten kantamaan omistamiseen liittyvää riskiä. Siksi konsernivelka kuuluu kaupungin tarkasteluun. Mutta 578 miljoonan euron konsernilainakanta ei tarkoita 578 miljoonan euron laskua, joka kajaanilaisten pitäisi maksaa verovaroista. Oleellisempaa on kysyä jokaisen suuren velallisen kohdalla: Onko sillä riittävästi tuloja oman velkansa hoitamiseen? Jos vastaus on kyllä, suuri velkamäärä voi olla hallittavissa. Jos vastaus alkaa muuttua ei:ksi, silloin on syytä huolestua. Knoppi:
Kajaanin kaupunki omistaa Loisteesta 50,1 prosenttia. Siksi Loiste on kaupungin tytäryhtiö ja sen varat ja velat yhdistellään Kajaanin konsernitilinpäätökseen.
Jos Kajaanin omistus olisi 49,9 prosenttia eikä kaupungilla olisi muuten määräysvaltaa yhtiössä, Loiste ei olisi Kajaanin tytäryhtiö.
Silloin Loisteen satojen miljoonien eurojen velat eivät näkyisi samalla tavalla Kajaanin konsernin lainakannassa ja taseessa.
Kajaanin omistus olisi pienentynyt vain 0,2 prosenttiyksikköä, mutta Kajaanin konserniluvut näyttäisivät aivan erilaisilta.
Yhtiön velat eivät olisi kadonneet mihinkään. Ne vain eivät enää olisi Kajaanin konsernitaseessa.
* * * Palataan lopuksi siihen 758 miljoonaan euroon. Se on suuri luku, ja Kajaanin konsernin velkaantumista pitää seurata. Siinä Urpilainen ja Kyllönen ovat oikeassa. Myös tilinpäätöksestä löytyy varoitusmerkkejä. Konsernin laskennallinen lainanhoitokate oli vuonna 2025 vain 0,7. Mutta pelkkä 758 miljoonaa euroa ei vielä kerro, kuinka huolissaan pitäisi olla. Ensinnäkään 758 miljoonaa ei ole konsernin lainakanta, vaan koko vieras pääoma. Varsinaista lainaa konsernilla oli vuoden 2025 lopussa 578,1 miljoonaa euroa. Toiseksi suuri osa lainoista ei ole Kajaanin kaupungin omia lainoja. Merkittävä osa on Loisteen ja muiden konserniyhtiöiden velkaa, jota niiden on tarkoitus hoitaa omasta toiminnastaan saatavilla tuloilla. Kolmanneksi velan vastapuolella on omaisuutta. Loisteella on sähköverkkoja ja muuta liiketoimintaa, Pietarilla vuokra-asuntoja ja kaupungilla kouluja, katuja ja muuta omaisuutta. Velkaa ei siis ole otettu vain kaupungin juoksevien menojen kattamiseen. Vuoden 2019 Loiste-järjestely muutti kokonaisuutta vielä olennaisesti. Kajaani säilytti Loisteesta 50,1 prosentin enemmistöomistuksen ja sai samalla huomattavan sijoitusvarallisuuden. Pitkäaikaiseen sijoitussalkkuun laitettu 150 miljoonaa euroa oli vuoden 2025 lopussa 192,2 miljoonan euron arvoinen. Sen lisäksi sijoitustoiminta on tuonut kaupungille rahoitustuottoja. Edellisen luvun 49,9 prosentin esimerkki osoittaa samalla jotain kiinnostavaa konserniluvuista. Taloudellinen todellisuus voi muuttua hyvin vähän, vaikka konsernitilinpäätöksen luvut muuttuisivat valtavasti. Tämä ei tee Loisteen velasta merkityksetöntä. Päinvastoin. Kajaani omistaa yhtiöstä enemmistön, joten sen taloutta, velkoja ja kykyä selviytyä niistä pitää seurata tarkasti. Sama koskee muitakin kaupungin tytäryhtiöitä. Myös korkoriski on todellinen. Urpilaisen ja Kyllösen laskema noin 23 miljoonaa euroa syntyy kertomalla 758 miljoonaa kolmella prosentilla. Vuonna 2025 konsernin todelliset korkokulut olivat kuitenkin noin 13,3 miljoonaa euroa. Korot voivat nousta, lainoja pitää uusia ja investointeja tarvitaan jatkossakin. Jos konserniyhtiön tulot eivät riitä sen velkojen hoitamiseen, ongelma voi lopulta päätyä myös omistajan pöydälle. Siksi suuren velkamäärän seuraaminen on perusteltua. Oma vastaukseni otsikon kysymykseen on silti kaksiosainen. 758 miljoonasta pitää olla kiinnostunut. Pelkästä 758 miljoonasta ei vielä pidä olla huolestunut. Huolestumisen peruste löytyy vasta siitä, missä velka on, mitä sillä on tehty, mitä sitä vastaan omistetaan ja riittävätkö tulot velan hoitamiseen. Yksi suuri luku on hyvä tapa herättää kysymys. Se ei vielä ole vastaus. |
|
Avainsanat: Kajaanin talous, konsernivelka, Loiste, kuntatalous, sijoitusvarallisuus, konkretia, kulissien takana |

