Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
Miksi Kajave ei ole Rovakaira?Sunnuntai 30.8.2026 - Teemu Niva Rovakairan edullisia sähkönsiirtohintoja käytetään usein vertailukohtana Kajavelle. Mutta kuinka vertailukelpoisia yhtiöt todella ovat? Lähes saman siirtomäärän takaa paljastuu kaksi hyvin erilaista verkkoa – ja samalla kiinnostava kysymys siitä, kuka hyötyy halvasta sähkönsiirrosta ja mitä se merkitsee kuntalaisten omistaman pääoman tuotolle. Rovakairan edullisia sähkönsiirtohintoja käytetään usein vertailukohtana Kajavelle. Mutta kuinka vertailukelpoisia yhtiöt todella ovat? Lähes saman siirtomäärän takaa paljastuu kaksi hyvin erilaista verkkoa – ja samalla kiinnostava kysymys siitä, kuka hyötyy halvasta sähkönsiirrosta ja mitä se merkitsee kuntalaisten omistaman pääoman tuotolle. * * * Verkkokeskusteluissa ja puskista huuteluissa Kajavea verrataan tämän tästä Rovakairaan. Rovakairan sähkönsiirto on halvempaa, joten kysymys tuntuu ilmeiseltä: miksei Kajave vain tee samoin? Aloitetaan kahdesta luvusta. Vuonna 2024 Rovakaira siirsi asiakkailleen 804 gigawattituntia sähköä. Kajaven verkossa liikutaan suunnilleen samassa, noin 800 gigawattitunnin kokoluokassa. Kajaven luvut poimin ulkomuistista ja niissä voi olla heittoa. Taso lienee kuitenkin lähellä. Äkkiseltään vertailuasetelma näyttää siis erinomaiselta. Kaksi pohjoisen verkkoyhtiötä, lähes sama määrä siirrettyä sähköä – mutta erilaiset hinnat. Kun numeroita alkaa katsoa hieman tarkemmin, yhtäläisyydet loppuvat kuitenkin nopeasti. Vertailu ei ole aivan tuulesta temmattu. Molemmat toimivat laajoilla ja harvaan asutuilla pohjoisen alueilla, joissa sähköä joudutaan kuljettamaan pitkiä matkoja verrattain pienelle asiakasmäärälle. Myös yksi verkkokeskusteluissa usein käytetty mittari näyttää ensi silmäyksellä yllättävän samanlaiselta. Rovakairalla on noin 4,7 käyttöpaikkaa jokaista verkkokilometriä kohden, Kajavella noin 4,3. Eroa on, mutta ei niin paljon, että sillä voisi yksin selittää verkkopalveluhintojen eroa. Jos selitystä etsitään vain asiakkaiden määrästä ja johtokilometreistä, jotain olennaista jää siis puuttumaan. * * * Verkkoyhtiöiden hintaeroja perustellaan usein verkon pituudella ja asiakastiheydellä. Perustelu on sinänsä järkevä: mitä enemmän johtoa tarvitaan yhtä asiakasta kohden, sitä suuremmalle matkalle verkon rakentamisen ja ylläpidon kustannukset jakautuvat. Rovakairan ja Kajaven vertailussa tämä selitys ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle. Asiakastiheydessä on eroa, mutta yhtiöt ovat tässä suhteessa pikemminkin samaa sarjaa kuin eri maailmoista. Jos Rovakairan halvempaa verkkopalvelua halutaan selittää, katse on siis siirrettävä asiakkaiden määrästä siihen, mitä nämä asiakkaat verkossa tekevät. Ja siinä ero muuttuu huomattavasti suuremmaksi. Rovakairan verkossa siirretään vuodessa noin 115 megawattituntia sähköä jokaista johtokilometriä kohden. Kajavella vastaava määrä jää noin 58 megawattituntiin. Rovakairan verkossa kulkee siis lähes kaksinkertainen määrä sähköä johtokilometriä kohden. Sama ero näkyy käyttöpaikoissa. Rovakairalla siirrettyä sähköä kertyy keskimäärin noin 24,7 megawattituntia käyttöpaikkaa kohden vuodessa, Kajavella noin 13,6 megawattituntia. Tuskin rovaniemeläisten, kittiläläisten ja sodankyläläisten kahvinkeittimet tai sähkösaunat selittävät lähes 80 prosentin eroa kainuulaisiin verrattuna. Selitystä on siis etsittävä asiakasrakenteesta ja erityisesti suurista sähkönkäyttäjistä. * * * Rovakairan alueella suuria sähkönkäyttäjiä löytyy muun muassa kaivostoiminnasta ja matkailusta. Niiden vaikutuksesta verkossa kulkevan sähkön määrään löytyy myös konkreettinen esimerkki. Kun Kittilän Suurkuusikon kultakaivos avattiin vuonna 2008, Rovakairan sähköenergian siirto kasvoi voimakkaasti. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa vuonna 2011 tehdyssä Rovakairan keskijänniteverkkoa käsittelevässä diplomityössä kaivoksen avaamisen vaikutukseksi siirretyn energian kasvuun laskettiin noin 18 prosenttia. Muutos on verkkotalouden kannalta kiinnostava. Yksi suuri asiakas toi verkkoon huomattavan määrän uutta sähkönsiirtoa, mutta asiakkaiden määrä tai rakennettu sähköverkko ei kasvanut samassa suhteessa. Kun jo olemassa olevan verkon kautta voidaan siirtää enemmän sähköä ilman, että verkkoon sitoutuvan pääoman määrä kasvaa samassa suhteessa, verkko tulee tehokkaampaan käyttöön. Samat kiinteät kustannukset voidaan jakaa suuremmalle siirretylle energiamäärälle. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että Kittilän kaivos olisi suoraan alentanut kotitalouksien verkkopalvelumaksuja. Sellaista johtopäätöstä aineistosta ei voida tehdä. Se osoittaa kuitenkin, miksi suuri sähkönkäyttäjä ei välttämättä ole verkon muille asiakkaille rasite. Päinvastoin se voi parantaa jo rakennetun verkon käyttöastetta ja sitä kautta luoda edellytyksiä edullisemmalle verkkopalvelulle. Rovakairan nykyiset luvut sopivat tähän kuvaan: asiakkaita johtokilometriä kohden ei ole Kajaveen verrattuna dramaattisesti enemmän, mutta sähköä kulkee samalla johtokilometrillä lähes kaksinkertainen määrä. Lähde:
* * * Johtokilometrit ja siirretyt megawattitunnit kertovat verkon käytöstä, mutta verkkoyhtiön taloudessa ratkaisevaa on myös se, kuinka paljon pääomaa tämän verkon rakentamiseen on sitoutunut. Energiaviraston vuoden 2024 valvontatiedoissa ero Rovakairan ja Kajaven välillä on huomattava. Käytän tässä vuoden 2024 lukuja, kun ne ovat saatavilla Energiavirastolta Rovakaira
Kajave
Rovakairan ja Kajaven verkoissa kulkee siis vuositasolla suunnilleen saman verran sähköä, mutta Kajaven verkon nykykäyttöarvo on noin 2,5-kertainen Rovakairaan verrattuna. Myös oikaistua sitoutunutta pääomaa Kajavella on noin 2,4 kertaa enemmän. Sama ero näkyy, kun pääoma suhteutetaan siirrettyyn energiaan. Rovakairalla verkon nykykäyttöarvoa on noin 176 000 euroa jokaista vuosittain siirrettyä gigawattituntia kohden, Kajavella noin 447 000 euroa. Sama noin 800 gigawattitunnin vuotuinen sähkönsiirto vaatii siis Kajavella noin 2,5-kertaisen määrän verkkopääomaa. Verkkoon sitoutunut pääoma ei kuitenkaan ole ilmaista. Energiaviraston valvontamallissa myös sille lasketaan kohtuullinen tuotto. Ja siinä Rovakairan ja Kajaven ero kasvaa jälleen. * * * Energiaviraston valvontamallin kohtuullista tuottoa käsittelin tarkemmin edellisessä, 29.8. julkaistussa kirjoituksessani. Tässä riittää katsoa, mitä se tarkoittaa Rovakairan ja Kajaven vertailussa. Vuonna 2024 Rovakairan kohtuullinen tuotto oli 7,79 miljoonaa euroa. Kajavella vastaava luku oli 20,68 miljoonaa euroa. Ero seuraa edellä nähdystä pääomaerosta. Kajaven verkkoon on sitoutunut huomattavasti enemmän pääomaa, vaikka verkoissa siirretään vuositasolla suunnilleen saman verran sähköä. Kun kohtuullinen tuotto suhteutetaan siirrettyyn energiaan, Rovakairalla sitä kertyy noin 9 700 euroa gigawattitunnilta. Kajavella vastaava luku on noin 25 900 euroa. Ero on jälleen noin 2,7-kertainen. Tässä näkyy pääoman merkitys verkkopalvelun hinnalle varsin konkreettisesti. Lähes saman energiamäärän siirtämiseen tarvitaan Kajavella enemmän verkkoa, siihen sitoutuu enemmän pääomaa ja tälle pääomalle lasketaan myös suurempi kohtuullinen tuotto. Mutta kohtuullinen tuotto kertoo vasta siitä, mitä valvontamalli sallii. Seuraavaksi kannattaa katsoa, kuinka paljon tästä mahdollisuudesta yhtiöt todella käyttävät. * * * Pelkkä verkon rakenne ja tehokas käyttö eivät kuitenkaan kerro koko tarinaa. Vuonna 2024 Rovakairan kohtuullinen tuotto oli 7,79 miljoonaa euroa, mutta toteutunut oikaistu tulos jäi 5,43 miljoonaan euroon. Energiaviraston valvontamallissa yhtiölle syntyi näin noin 2,36 miljoonan euron alijäämä. Kajavella tilanne oli lähes päinvastainen. Sen kohtuullinen tuotto oli 20,68 miljoonaa euroa ja toteutunut oikaistu tulos 21,04 miljoonaa euroa. Ylijäämää syntyi noin 0,37 miljoonaa euroa. Rovakairan kohdalla edullinen hinnoittelu ei näytä olevan sattumaa, vaan pitkäaikainen strateginen linja. Yhtiö totesi jo vuonna 2022 omassa tiedotteessaan, että sen strategiana on pitää sähkön siirtohinta asiakkaiden kannalta edullisena verrattuna vastaavissa olosuhteissa toimiviin yhtiöihin. Tuolloin siirtohinta oli pysynyt viisi vuotta muuttumattomana. Vielä vuoden 2025 hinnanmuutoksen yhteydessä Rovakaira kertoi pyrkineensä pitämään hinnat vakaina ja totesi edellisen korotuksen tapahtuneen vuonna 2018. Vuoden 2024 valvontaluvut näyttävät, mitä tällainen linja voi tarkoittaa myös pääoman näkökulmasta. Kajaven toteutunut oikaistu tulos vastasi käytännössä valvontamallin mahdollistamaa kohtuullista tuottoa. Rovakairan toteutunut tulos jäi siitä noin 30 prosenttia. Toinen johtopäätös: Rovakairan edullisempaa verkkopalvelua ei selitä vain tehokkaasti käytetty verkko. Yhtiö on myös tietoisesti pyrkinyt pitämään verkkopalvelun hinnan edullisena, ja vuonna 2024 verkkotoimintaan sitoutunut pääoma tuotti vähemmän kuin Energiaviraston valvontamalli olisi mahdollistanut. Ja tässä halvemmalle sähkönsiirrolle alkaa löytyä myös toinen hinta omistajan näkökulmasta. Lähteet:
* * * Rovakairan 2,36 miljoonan euron alijäämässä on syytä olla tarkkana käsitteiden kanssa. Kyse ei ole 2,36 miljoonan euron tappiosta. Luku kertoo siitä, että yhtiön toteutunut oikaistu tulos jäi vuonna 2024 tämän verran Energiaviraston laskemaa kohtuullista tuottoa pienemmäksi. Yhtiö teki siis tulosta, mutta verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle olisi valvontamallin perusteella ollut mahdollista saada suurempikin tuotto. Mittakaavaa voi hahmottaa suhteuttamalla erotuksen Rovakairan siirtämään 804 gigawattituntiin sähköä. Tällöin 2,36 miljoonaa euroa vastaa noin 2 930 euroa gigawattitunnilta eli noin 0,29 senttiä jokaista siirrettyä kilowattituntia kohden. Tämä ei tarkoita, että Rovakaira olisi voinut yksinkertaisesti korottaa kaikkien asiakkaidensa energiamaksua 0,29 sentillä kilowattitunnilta. Luku havainnollistaa ainoastaan tuottoeron mittakaavaa suhteessa verkossa siirrettyyn energiaan. Asiakkaan näkökulmasta maltillinen hinnoittelu on luonnollisesti hyvä asia. Mutta Rovakairan omistavat Rovaniemen, Kittilän ja Sodankylän kunnat. Siksi samaa asiaa voidaan katsoa myös toisesta suunnasta. Jos verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle otetaan pitkäjänteisesti pienempää tuottoa kuin olisi mahdollista, omistajalle syntyy vaihtoehtoiskustannus. Saamatta jäävää tuottoa ei voida käyttää kunnan muihin menoihin, investointeihin tai sijoittaa tuottamaan edelleen. Halvalla sähkönsiirrolla voi siis olla kaksi hyötyjää ja kaksi näkökulmaa: asiakas hyötyy pienemmästä laskusta, mutta omistaja saa samalla pääomalleen vähemmän tuottoa. Ja koska omistajia ovat kunnat, asiakas ja omistaja voivat lopulta olla sama ihminen. * * * Pääoman tuoton merkityksen voi tiivistää yksinkertaiseen kysymykseen: Teetkö sinä töitä rahan eteen vai tekeekö raha töitä sinun eteesi? Yhden vuoden 2,36 miljoonaa euroa on paljon rahaa. Omistajan näkökulmasta kiinnostavampaa on kuitenkin se, mitä pitkäaikaisesti pienempi pääoman tuotto voisi tarkoittaa. Tehdään siksi puhtaasti havainnollistava laskelma. Jos omistajalta jäisi vuosittain saamatta 2,36 miljoonan euron tuotto, kymmenessä vuodessa summa olisi ilman minkäänlaista tuottoa 23,6 miljoonaa euroa. Kahdessakymmenessä vuodessa puhuttaisiin jo 47,2 miljoonasta eurosta. Pääoma voi kuitenkin tehdä työtä myös omistajansa puolesta. Saadun tuoton voisi käyttää esimerkiksi investointeihin tai sijoittaa edelleen. Silloin mukaan tulee myös saamatta jääneen tuoton vaihtoehtoiskustannus. Jos vuosittainen 2,36 miljoonaa euroa sijoitettaisiin viiden prosentin vuotuisella tuotolla, kymmenen vuoden kuluttua pääomaa olisi kertynyt noin 29,7 miljoonaa euroa. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua summa olisi jo noin 78,1 miljoonaa euroa. Tämä on ajatuskoe, ei ennuste Rovakairan tulevaisuudesta. Vuoden 2024 alijäämä ei tarkoita tappiota, eikä ole mitään perusteita olettaa saman 2,36 miljoonan euron eron toistuvan vuodesta toiseen. Lisäksi Energiaviraston valvontamalli mahdollistaa ali- ja ylijäämien tasaamisen valvontajaksojen välillä. Laskelma havainnollistaa ainoastaan pääoman yhtä perusominaisuutta: myös saamatta jääneellä tuotolla on vaihtoehtoiskustannus. Korkoa korolle toimii molempiin suuntiin. * * * Verkkopalvelun hinnasta keskusteltaessa asetelma näyttää helposti yksinkertaiselta. Asiakas haluaa mahdollisimman pienen sähkölaskun ja verkkoyhtiö mahdollisimman hyvän tuoton. Kuntaomisteisessa verkkoyhtiössä asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Rovakairan omistavat Rovaniemen, Kittilän ja Sodankylän kunnat. Kun verkkopalvelun hinta pidetään alhaisena, kuntalainen hyötyy asiakkaana. Jos verkkoyhtiö puolestaan saa pääomalleen parempaa tuottoa, hyöty kuuluu omistajakunnille ja sitä kautta välillisesti samoille kuntalaisille. Sama kuntalainen löytyy siis taloudellisesti pöydän molemmilta puolilta. Mutta pöydässä istuu muitakin. Rovakairan verkossa siirretään käyttöpaikkaa kohden huomattavasti enemmän sähköä kuin Kajaven verkossa. Aiemmin nähtiin myös konkreettinen esimerkki suurkäyttäjän merkityksestä, kun Suurkuusikon kultakaivoksen avaaminen kasvatti aikanaan Rovakairan siirtämää energiamäärää noin 18 prosenttia. Kaivostoiminta ei ole alueen ainoa suuri sähkönkäyttäjä. Levi Ski Resort kertoo sähkön muodostavan yli 60 prosenttia hiihtokeskuksen kokonaisenergiankulutuksesta. Sähköä tarvitaan hissien lisäksi muun muassa lumetukseen, valaistukseen ja kiinteistöihin. Ja hiihtokeskus on vain yksi osa Levin ympärille rakentunutta matkailukeskittymää. Kittilä kun on tunnettu muun muassa hissikaupoista, voi tällä kertaa olla aiheellista kysyä myös, kuinka paljon sähköä niillä hisseillä kulkee. Ja ehkä noiden hissien sähkövastusta ei lopulta määritäkään Ohmin laki vaan Kittilän laki. Suurkäyttäjistä on verkolle hyötyä. Ne kasvattavat siirretyn energian määrää ja voivat parantaa jo rakennetun verkon käyttöastetta. Siksi olisi väärin ajatella, että niiden suuri sähkönkulutus olisi automaattisesti muiden asiakkaiden maksettavaksi tuleva rasite. Mutta asian voi kääntää myös toisin päin. Jos kuntien omistama verkkoyhtiö tietoisesti tyytyy pienempään pääoman tuottoon pitääkseen verkkopalvelun hinnan alhaisena, miten tästä syntyvä hyöty jakautuu eri asiakasryhmien välillä? Subventoiko kuntalainen omistajana tietämättään alueen suuria sähkönkäyttäjiä luopumalla osasta omistamansa verkkoyhtiön pääoman tuotosta? Menetetty tuottohan kerätään lopulta esimerkiksi veroina. Tämän aineiston perusteella siihen ei voida vastata. Se vaatisi tietoa eri asiakasryhmien sähkönkulutuksesta, hinnoittelusta ja verkolle aiheuttamista kustannuksista. Kysymys on silti perusteltu. Halpa verkkopalvelu ei ole vain asiakkaan ja verkkoyhtiön välinen asia. Kuntaomisteisessa yhtiössä kyse on samalla siitä, millaista tuottoa kuntalaisten välillisesti omistamalle pääomalle halutaan ja kenelle pienemmästä tuotosta syntyvä hyöty lopulta päätyy. * * * Palataan lopuksi siihen kysymykseen, josta lähdettiin liikkeelle. Jos Rovakairan verkkopalvelu on halvempaa, miksei Kajave vain tee samoin? Ainakaan vastaus ei löydy yksinkertaisesti asiakkaiden määrästä suhteessa verkon pituuteen. Rovakairalla on asiakkaita johtokilometriä kohden hieman enemmän kuin Kajavella, mutta ero on lopulta varsin pieni. Numeroista löytyy sen sijaan ainakin kaksi huomattavasti suurempaa eroa. Ensinnäkin Rovakairan verkko on pääoman ja siirretyn energian suhteella huomattavasti tehokkaammassa käytössä. Lähes sama määrä sähköä kulkee verkossa, jonka nykykäyttöarvo on vain noin 40 prosenttia Kajaven verkon nykykäyttöarvosta. Suuret sähkönkäyttäjät näyttävät olevan ainakin osa selitystä sille, miksi Rovakairan verkossa sähköä kulkee niin paljon suhteessa siihen sitoutuneeseen pääomaan. Toiseksi Rovakaira ei vuonna 2024 käyttänyt kaikkea Energiaviraston valvontamallin mahdollistamaa kohtuullista tuottoa. Tämä sopii yhteen yhtiön julkisesti ilmoittaman strategisen linjan kanssa, jossa verkkopalvelun hinta on haluttu pitää edullisena. Rovakairan halpuutta näyttävät siis selittävän ainakin tehokkaammin käytetty verkkopääoma ja pienemmäksi jäänyt pääoman tuotto. Siksi pelkkien verkkopalveluhintojen vertaaminen kertoo vain osan totuudesta. Kuntaomisteisessa verkkoyhtiössä kyse on myös kuntalaisten välillisesti omistamasta pääomasta. Sille saatava tuotto hyödyttää omistajakuntia. Toisaalta kuntalainen voi hyötyä pienemmästä tuotosta asiakkaana, jos se näkyy alempina verkkopalvelumaksuina. Eikä pidä unohtaa, että samasta edullisemmasta verkkopalvelusta hyötyvät myös alueen yritykset ja suuret sähkönkäyttäjät. Sama kuntalainen löytyy siis taloudellisesti pöydän molemmilta puolilta. Hän on verkkopalvelun asiakas, mutta samalla myös verkkoyhtiön välillinen omistaja. Ehkä oikea kysymys ei siksi olekaan, miksi Kajave ei ole Rovakaira. Oikea kysymys on, mitä me omistajina haluamme verkkoyhtiömme olevan. Mahdollisimman halvan verkkopalvelun tarjoaja vai kuntalaisten omistamalle pääomalle kohtuullista tuottoa tekevä yhtiö? Todennäköisesti vastaus löytyy jostain näiden välistä. Siihen, missä tämä tasapaino kulkee, ei ole yhtä oikeaa vastausta. Mutta päätös pitäisi ainakin tehdä tietoisena siitä, mitä pöydän molemmilla puolilla tapahtuu ja kuka lopulta hyötyy. Aiheeseen liittyvää: |
|
Avainsanat: Sähkönsiirto, Rovakaira, Kajave, verkkoyhtiöt, pääoman tuotto |

