Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
Tämä ei ollut loppu - kiitos KajaaniMaanantai 14.4.2025 klo 7.02 - Teemu Niva Koko maan tulos – karu mutta rehellinen peili Vuoden 2025 kuntavaalit jäävät historiaan erityisesti Perussuomalaisten valtakunnallisena aallonpohjana. Kannatus putosi yli 14 prosentista 7,6 prosenttiin, ja paikkamäärä kutistui dramaattisesti. Monessa kunnassa puolue menetti asemansa kokonaan tai jäi muutaman valtuutetun varaan. Tämä ei ole helppoa lukea, eikä sitä ole tarkoitus silotella. Kansanluottamus on kaiken perusta, ja kun se horjuu, se näkyy. Vaalit ovat peili – ja joskus peili näyttää juuri sen, mitä ei olisi halunnut nähdä. Syitä on monia: hallitusvastuu, vaikeat leikkauspäätökset, mediaympäristön paine, kentän hiljaisuus. Mutta yksi asia on varmaa: tämä ei ollut sattumaa. Tulos kertoo siitä, että äänestäjä odottaa muutakin kuin sanoja – myös suuntaa, toivoa ja selkeyttä. Kun horjutaan, haetaan joko vakaata kättä – tai sitä, joka lupaa pelastuksen. Usein se, joka lupaa parhaiten, voittaa. Vasta myöhemmin kysytään, oliko lupaus edes mahdollinen. Tämä tulos pysäyttää. Ja sen pitääkin pysäyttää. Sanotaan se suoraan: kyllä, tämä kirpaisi. Kukaan ei tykkää hävitä. Eikä varsinkaan silloin, kun on painettu töitä, uskottu asiaan ja toivottu parempaa. Mutta jos me jotain olemme, me olemme sitkeitä. Me ollaan niitä, jotka nousee sieltä, mihin muut jää makaamaan. Perussuomalaiset ei ole syntynyt ministeriaitojen sisäpuolelle. Tämä puolue syntyi suomalaisten turhautumisesta, pettymyksestä ja halusta sanoa asiat niin kuin ne on. Eikä se tarve ole kadonnut mihinkään – se on nyt vaan hetken hiljaa. Se kerää voimia. Ja kun se palaa, se palaa lujempana. "Tämä ei ollut loppu. Tämä oli muistutus siitä, miksi aloitimme." Meitä ei kanneta valtaan silkkityynyillä. Me revitään se oikeus kynsin ja hampain. Ja jos nyt tuli tappio – olkoon niin. Me opitaan, me kokoonnutaan, ja sitten me tullaan takaisin. Eikä me pyydellä anteeksi, että ollaan olemassa. Tässä hetkessä on hyvä kysyä: Tämä ei ollut romahdus. Tämä oli taistelutauko. Ja seuraava kierros alkaa siitä, että me päätämme olla valmiita. Ja me muuten ollaan. Kajaani – torjuntavoitto, joka kertoo jostain tärkeästä Kun valtakunnallinen tulos alkoi hahmottua, fiilis ei ollut kaksinen. Näytti, että koko korttitalo kaatuu. Mutta sitten tuli Kajaani. Ja mitä pidemmälle ilta eteni, sitä selvemmäksi kävi: Täällä ei menty valtavirran mukana. Täällä tehtiin toisin. Perussuomalaiset sai Kajaanissa 11,1 % kannatuksen ja kuusi valtuustopaikkaa. Se on merkittävästi enemmän kuin valtakunnallinen tulos. Se on viesti siitä, että ihmiset täällä eivät hylänneet, vaan valitsivat – uudelleen, uudessa tilanteessa. Tämä ei ole itsestäänselvyys. Tällaisessa ilmapiirissä, tällaisessa aallonpohjassa, olisi ollut helppoa jättää äänestämättä. Olisi ollut helppoa vaihtaa toiseen. Mutta sadat ja taas sadat kajaanilaiset eivät tehneet niin. Se kertoo siitä, että täällä meidän työllä on merkitystä. Meidän olemassaololle on syy. Että täällä on ihmisiä, jotka katsovat pintaa syvemmälle ja sanovat: “Ei tämä vielä ollut tässä.” Tätä kutsutaan torjuntavoitoksi. Ja se ei ole mitätön sana. Se on poliittisessa elämässä hetki, jolloin sinulle osoitetaan, että et ole yksin. Vaikka valtakunnassa tuulee, niin täällä on jalansija, jonka varaan voi rakentaa. Ja kyllä – tämä antaa meille syyn nostaa pää pystyyn. Tämä antaa oikeuden sanoa: "Me ei hävitty Kajaanissa. Me jäätiin peliin. Ja seuraavalla kierroksella me tullaan lujempaa." Kiitos – enemmän kuin muodollisuus Kiitos ei ole sana, jonka sanon ohimennen. Se on tunne, joka painaa rintaan – ja kannattelee silloin, kun muu horjuu. Kiitos sinulle, joka äänestit. Sinulle, joka jaoit kirjoituksia, nyökkäsit torilla, jätit viestin, tsemppasit, kyseenalaistit tai pysähdyit juttelemaan. Sinulle, joka et ehkä ollut varma – mutta päätit silti antaa mahdollisuuden. Ja erityisesti – kiitos teille, hiljaiset puurtajat. Teille, jotka ette kaivanneet valokeilaa, mutta olitte mukana. Teitte pohjatyötä, levititte sanaa, auttoitte somessa, järjestitte kyydin, keititte kahvit, keksitte idean tai olitte vain tukena oikealla hetkellä. Ilman teitä tämä ei olisi ollut edes torjuntavoitto – tämä olisi ollut tappio. Tässä ajassa politiikka on monelle raskasta. Epäluottamus kasvaa, puhe kovenee ja usko parempaan horjuu. Siksi jokainen ääni, joka annettiin meille, tuntuu enemmän kuin ennen. Se on luottamuslause, joka ei mene ohi korvien. Tämä ei ollut meidän suurin hetkemme – mutta tämä oli hetki, jolloin näytitte, että meillä on edelleen paikkamme. Kajaanissa ei käännetty selkää, vaan ojennettiin käsi. Te näitte meissä vielä jotain sellaista, mikä kannattaa säilyttää. Se on kaikki, mitä haastajapuolue voi pyytää: mahdollisuus jatkaa. Mahdollisuus korjata virheitä, vahvistaa ydintä ja puhua taas niin kuin puhumme silloin, kun emme pelkää, että joku suuttuu. Kiitos, että ette hylänneet. Kiitos, että meitä vielä tarvitaan. Kiitos, että teitte tämän mahdolliseksi – jokainen teistä. Lopuksi – toivo ei sammu Meidät on koeteltu, kyllä. Mutta meidät on myös tunnistettu. Kajaanissa meistä sanottiin: Se riittää. Yksi ääni, yksi valtuutettu, yksi kiitollinen kädenpuristus – niistä syntyy se sytyke, joka kantaa läpi vaalikauden. Me ei jäädä tuleen makaamaan. Me noustaan. Tämä ei ollut loppu. Tämä oli pohjakosketus, josta ponnistetaan. Ja nyt, kun pahin on nähty – jäljelle jää vain nousu. Me tullaan jatkossakin olemaan ääni niille, joita ei kuulla. Me puhumme silloin, kun muille tekee tiukkaa. Me uskallamme, vaikka ei aina palkita. Ja ennen kaikkea – me kannamme vastuumme. Emme vain silloin, kun se on helppoa, vaan silloinkin kun se painaa. Kajaanissa on valittu valtuutetut hoitamaan yhteisiä asioita, ja me hoidamme ne. Rehellisesti, sitkeästi ja omalla tavallamme. Työ jatkuu, ja me olemme paikalla. Toivo ei sammu. Se vain etsii uutta liekkiä. Ja me olemme valmiita sytyttämään sen. Kiitos – ja nähdään pian. Työ ei lopu tähän. – Teemu |

