Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous

Jotain uutta, jotain vanhaa

Share |

Maanantai 26.5.2025 klo 9.26 - Teemu Niva


Kevät on muutoksen vuodenaika. Se tuo valoa, paljastaa lumen alta kasautuneet lehdet – ja toisinaan myös ajatuksia, joita ei talven aikana ehtinyt kohdata. Omassa kalenterissani kevät on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen merkityksellinen. Ei niinkään kiireen vuoksi, vaan siksi, että moni asia on liikahtanut uuteen asentoon. Luottamustehtävissä on meneillään luonnollinen kiertokulku, paikkaneuvottelut ovat vieneet ajatukset tulevaan, ja samaan aikaan elämä on tarjonnut uuden polun, jota en vielä jokin aika sitten osannut odottaa.

Helmikuussa, istuessani junassa puolisoni kanssa matkalla Jyväskylään, pysähdyin ensimmäistä kertaa kunnolla miettimään, mitä jos. Junan keinuvassa rytmissä ja hiljaisessa yhdessäolossa nousi esiin ajatus, jota olin ehkä jo aiemmin sivusilmällä vilkaissut, mutta nyt katsoin sitä suoraan: voisinko löytää itseni SF-Caravanin liittohallituksesta?

Keskustelu puolison kanssa oli lämmin ja rehellinen – sellainen, jossa ei etsitä vain mahdollisuuksia, vaan myös merkitystä. Samoihin aikoihin tunnustin itselleni toisen tosi asian: kevään kuntavaaleissa puolueen tulos laskee, ja sen myötä kalenteri voisi keventyä. Mitä jos tämä olisi juuri oikea hetki siirtyä johonkin uuteen, johonkin toisenlaiseen vastuuseen?

Muutos ei ole aina suuri ääni. Joskus se on hiljainen siirtymä – vanhan väistyminen ja uuden mahdollistuminen.

Kevään kuntavaalit ovat aina enemmän kuin pelkkä vaalipäivä. Ne ovat monivaiheinen prosessi, jossa mitataan paitsi ehdokkaiden henkilökohtaista luottamusta, myös puolueiden kannatusta ja paikkajakoa koko valtuustokauden ajaksi. Tänä keväänä vaalitulos oli monella tavalla odotettu: kentältä oli jo hyvissä ajoin kuultavissa merkkejä siitä, että tunnelma on muuttunut, ja paine kohdistui erityisesti valtakunnallisesti kannatustaan menettäneisiin puolueisiin – myös meihin.

Vaikka oma työni Kajaanin valtuustossa on ollut pitkäjänteistä ja perusteellista, ei kukaan ole yksinään immuuni suuremmille virtauksille. Puolueen kokonaisäänimäärän laskiessa myös oma asemani muuttui, ja tämä heijastuu suoraan paikkaneuvotteluihin, jotka ovat nyt keväällä saatettu päätökseen – vaikkei virallisia nimityksiä olekaan vielä tehty.

Neuvottelujen henki on ollut rakentava ja realistinen. Ryhmässä kävimme myös rehellisen keskustelun henkilökohtaisista toiveista ja kiinnostuksenkohteista, mutta vielä tärkeämpänä – pohdimme kokonaisuutta, joka olisi vastuullisin kuntalaisia kohtaan. Miten saamme ryhmän osaamisen parhaiten käyttöön? Missä tehtävissä kukin pääsee vaikuttamaan eniten ja hyödyntämään vahvuuksiaan? Nämä ovat kysymyksiä, joita ei voi ohittaa, jos haluaa toimia yhteiseksi hyväksi eikä vain omaksi edukseen.

On selvää, että tehtävät vaihtuvat. Samalla kun jotkut roolit jäävät taakse, avautuu tilaa uusille näkökulmille ja toisenlaisille tavoille vaikuttaa. Tämä on osa kunnallisen demokratian rytmiä – vaihtuvuus ei ole heikkoutta, vaan osa sen elinvoimaa.

Luottamustehtävien kierto tarkoittaa käytännössä myös kalenterin uudelleenjärjestelyä. Näillä näkymin useampi aiempi tehtäväni on väistymässä, ja tilalle on esitetty yksi uusi vastuu. Lopulliset päätökset tehdään myöhemmin, mutta suunta on jo hahmottumassa.

Tämä muutos ei tullut yllätyksenä. Tunnistin sen mahdollisuuden jo helmikuun ensimmäisellä viikolla, kun katsoin kalenteria ja kuntavaaliennusteita ensimmäistä kertaa tietoisesti uusin silmin. Olin tehnyt paljon, pitkään ja monessa – ja vähitellen alkoi tuntua siltä, että uusi järjestys voisi olla paikallaan.

Kun useampi rooli vaihtuu yhteen, se tuntuu kalenterissa konkreettisena muutoksena. Viikkoihin vapautuu aikaa, jota ei ole ollut vuosiin. Se ei tarkoita luopumista vaikuttamisesta, vaan uudelleen suuntaamista. Kaikkeen ei voi revetä – eikä tarvitsekaan. Tehtävien väheneminen antaa mahdollisuuden hengittää syvempään ja katsoa pidemmälle.

Kyse on lopulta elämänrytmin uudelleenarvioinnista, jota moni meistä käy läpi jossakin vaiheessa. Minulle se tarkoitti kysymystä: mihin suuntaan haluan antaa aikani ja energiani seuraavaksi?

SF-Caravan ry on valtakunnallinen järjestö, joka kokoaa yhteen liikkuvan elämäntavan ystävät – karavaanarit, leirintämatkailijat ja tien päällä viihtyvät ihmiset. Yhdistykseen kuuluu yli 60 000 jäsentä, ja sen toiminta kattaa koko Suomen aina paikallisyhdistyksistä liittohallitukseen asti. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, yhdessä tekemiseen ja siihen vahvaan periaatteeseen, että vapaa-aika saa olla omannäköistä – mutta harvoin yksinäistä.

Minulle SF-Caravan ei ole vain yhdistys – se on ollut myös perheen yhteisiä reissuja, tien varrella syntyneitä keskusteluja ja kohtaamisia, joissa matka on ollut päämäärää tärkeämpi. Karavaanielämä ei tarjoa vain maisemia, vaan näkökulmia. Yhteisöllisyys ei synny järjestyssäännöistä vaan siitä, että ihmiset pysähtyvät toistensa luo – joskus kahvikupin ääreen, joskus vain jakamaan hetken.

Olen toiminut paikallisen yhdistyksemme varapuheenjohtajana jo useamman vuoden, ja sitä kautta olen saanut katsella toimintaa sekä ruohonjuuritasolta että järjestöelämän rakenteista käsin. Tässä yhteisössä on voimaa, joka kantaa yllättävän pitkälle. Siksi kun helmikuussa ajatus liittohallituksen tehtävästä nousi mieleeni, se ei tuntunut vieraalta. Se tuntui jatkumolta.

Kevään aikana ajatus muuttui ehdotukseksi – ja ehdotus päätökseksi. SF-Caravan ry:n liittokokouksessa minut valittiin mukaan järjestön liittohallitukseen. Olen kiitollinen luottamuksesta ja otan tehtävän vastaan vakavasti, mutta innostuneena.

Liittohallituksessa toimiminen on luonnollinen jatko monivuotiselle työlle paikallisyhdistyksen varapuheenjohtajana. Uskon, että kokemukseni päätöksenteosta, talousasioiden hoidosta ja laajemmista kokonaisuuksista voi olla hyödyksi myös valtakunnallisella tasolla. Tärkeintä kuitenkin on kuunnella – kenttää, jäseniä ja yhdistyksiä – ja rakentaa siltoja eri puolilla Suomea toimivien ihmisten välillä.

Tiedän, että liittohallituksen työ ei ole näkyvintä eikä helpointa. Mutta juuri siksi se on tärkeää. Järjestötoiminta tarvitsee ihmisiä, jotka eivät ainoastaan kysy "mitä minä saan tästä", vaan jotka myös kysyvät "mitä minä voin tuoda mukanani". Tässä hengessä lähden mukaan – tekemään yhdessä, ei ylhäältä.

Muutos ei aina tarkoita luopumista. Joskus se tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa uudella tavalla – uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa. Vaikka osa aiemmista tehtävistäni on päättymässä, halu rakentaa yhteistä hyvää ei ole kadonnut mihinkään. Se on vain vaihtanut muotoa.

Olen nyt mukana SF-Caravanin liittohallituksessa valmiina kuuntelemaan, oppimaan ja edistämään asioita, joilla on merkitystä jäsenille ja paikallisyhdistyksille. Jos paikallinen yhdistys haluaa minut mukaan tilaisuuteensa tai kokoukseensa, helpoiten se onnistuu liiton toimiston kautta. Liiton toimisto – erityisesti toiminnanjohtaja Mikko Kivekäs – koordinoi näitä yhteydenottoja ja pitää kirjaa osallistumisista.

Tehdään tästä vuodesta hyvä – yhdessä. Yhdistyksissä, kunnissa ja tien päällä.

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini