Teemu Nivan blogi - yhteiskunta ja talous
Ei riidellä rakenteista, vaan rakennetaan ratkaisujaPerjantai 28.3.2025 - Teemu Niva Hoitoon pääsy on noussut jälleen kerran kuumaksi puheenaiheeksi. Kansalaiset odottavat viikkoja, toisinaan kuukausia, päästäkseen lääkärille – samaan aikaan keskustelu terveyspalvelujen järjestämistavasta uhkaa karata ideologiseksi taisteluksi. Kainuun Sanomien julkaisema Miikka Kortelaisen mielipidekirjoitus (27.3.2025) on tästä ääriesimerkki: yksityinen sektori nähdään siinä uhkana, ja terveysalan yrityksille esitetään lähes moraalinen tuomio. Kortelaisen kirjoitus ei niinkään etsi ratkaisuja kuin osoittaa sormella. Vaikka huoli palvelujen saatavuudesta on oikeutettu, eivät kärjistykset rakenna yhtään uutta hoitopaikkaa. Nyt tarvitaan enemmän ratkaisuhalukkuutta kuin retorisia poteroita. THL:n mukaan Suomessa oli elokuussa 2024 yli 166 000 potilasta odottamassa pääsyä kiireettömään erikoissairaanhoitoon. Heistä lähes 31 000 oli odottanut yli puoli vuotta. Tämä kuvaa karulla tavalla sitä, miksi nykyjärjestelmä ei yksin riitä. Kun hoito viivästyy, ongelmat monimutkaistuvat ja kuormittavat entisestään koko järjestelmää. Tarvitaan ratkaisuja, jotka pureutuvat suoraan saatavuuteen – ei pelkkiä rakenteellisia rajoituksia. Lähde: THL – Hoitoonpääsy erikoissairaanhoidossa On ymmärrettävää, että terveydenhuollon yksityistäminen herättää huolta. Kenenkään ei tulisi joutua tilanteeseen, jossa hoitoon pääsy riippuu lompakon paksuudesta. Samalla on kuitenkin todettava, että julkinen järjestelmä ei yksin kykene vastaamaan nykyiseen hoitotarpeeseen. Väestön ikääntyessä, henkilöstön riittävyysongelmien kasvaessa ja hoitovelan painaessa päälle tarvitsemme kaikki keinot käyttöön. Yksityinen sektori ei ole automaattisesti uhka – se voi olla tärkeä osa ratkaisua, kun se toimii julkisen rinnalla yhteisen päämäärän, ei voiton maksimoimisen ehdoilla. Siksi monituottajamalli ei ole ideologinen valinta vaan käytännön välttämättömyys. Yksityinen sektori ei ole uhka, vaan se voi olla osa ratkaisua silloin, kun se toimii julkisen rinnalla yhteisen päämäärän ehdoilla – ei voiton maksimoinnin lähtökohdista. Vastuullisesti ohjattuna ja valvottuna se tuo joustavuutta, lyhentää jonoja ja auttaa varmistamaan, että kukaan ei jää hoitamatta. Kortelaisen esittämä vastakkainasettelu – jossa julkinen on hyvää ja yksityinen pahaa – ei kestä tarkempaa tarkastelua. Monituottajamallin hyödyntäminen ei ole poliittinen kannanotto, vaan vastaus terveydenhuollon arjen realiteetteihin. Jos julkinen sektori ei kykene yksin purkamaan hoitojonoja tai turvaamaan hoitoa oikea-aikaisesti, on vastuullista ottaa rinnalle kumppaneita. Yksityiset toimijat voivat täydentää julkista järjestelmää – eivät korvata sitä. Tällöin ihmiset pääsevät nopeammin hoitoon, ja julkinen voi keskittyä kaikkein raskaimpien ja pitkäkestoisten palveluiden tuottamiseen. Kela-korvaukset ovat herättäneet paljon keskustelua, ja niitä on helppo kritisoida – etenkin kun ne liitetään termeihin kuten "terveysbisnes". Usein kuitenkin unohtuu, miksi korvaukset ylipäätään ovat olemassa. Ne ovat syntyneet tukemaan kansalaisen mahdollisuutta hakeutua hoitoon silloin, kun julkinen järjestelmä ei sitä kykene ajoissa tarjoamaan. Korvaus ei ole lahja, vaan helpotus tilanteessa, jossa muita vaihtoehtoja ei ole. Tosiasiassa Kela-korvaukset voivat olla ratkaiseva apu erityisesti niille, jotka eivät voi jäädä jonottamaan. Moni pienituloinen ihminen käyttää niitä silloin, kun vaiva on hoidettava nopeasti – ei siksi, että yksityinen olisi ensisijainen valinta, vaan koska vaihtoehdot ovat vähissä. Siksi on harhaanjohtavaa väittää, että korvaukset hyödyttävät vain hyväosaisia. Korvausjärjestelmää voidaan ja pitää kehittää oikeudenmukaisemmaksi. Voidaan esimerkiksi asettaa tulorajoja tai suunnata tukea sinne, missä tarve on suurin. Mutta lähtökohtainen torjuminen ilman esitystä paremmasta vaihtoehdosta ei ole vastuullista politiikkaa – se on pelkkää vastustamista. Reagoidaan siis ongelmaan, ei pelkästään ilmiöön. Keskustelu niin kutsutuista terveysjäteistä herättää voimakkaita reaktioita. Niihin liitetään helposti mielikuvia voitontavoittelusta, aggressiivisesta markkina-asemasta tai jopa julkisen järjestelmän murentamisesta. Mutta yksi asia usein unohdetaan: nämä yritykset eivät ole kasvaneet sen vuoksi, että joku hallitus olisi niitä suosinut – vaan siksi, että ne ovat onnistuneet tuottamaan palveluita tehokkaasti, laadukkaasti ja kysyntää vastaavasti. Yksityisessä terveydenhuollossa on sisäänrakennettuna tehokkuusvaade, joka syntyy markkinoiden logiikasta: tehoton toimija menee konkurssiin. Julkisella puolella näin ei käy – eikä pidäkään, mutta ero on syytä tunnistaa. Tämä ei ole moite julkista kohtaan, vaan muistutus siitä, että eri järjestelmillä on erilaiset kannustimet. Tärkeää on se, millaisessa kehyksessä nämä suuret toimijat toimivat. Jos julkinen valvonta ja ohjaus ovat kunnossa, isotkin yritykset voivat olla yhteiskunnan kumppaneita – ei sen vihollisia. Laatuvaatimukset, läpinäkyvyys ja kilpailutus ovat avainasemassa. Ongelmaksi terveysjätit muuttuvat vasta silloin, kun valvonta pettää tai kun kilpailua ei ole. Mutta tämä on säädeltävissä – ja se on poliittinen valinta. Kyse ei ole siitä, että isot toimijat olisivat lähtökohtaisesti pahoja. Kyse on siitä, miten niille asetetaan rajat ja rooli. Hyvin ohjattu yhteistyö voi palvella julkista järjestelmää, lyhentää jonoja ja tukea peruspalveluiden saatavuutta. Lopulta tärkeintä ei ole se, kuka palvelun tuottaa – vaan se, että ihminen saa hoitoa silloin kun sitä tarvitsee. Koko keskustelun ytimessä pitäisi olla yksi kysymys: pääseekö potilas ajoissa hoitoon? Mikään rakenne, malli tai periaate ei saa nousta tämän kysymyksen yläpuolelle. Julkinen sektori kantaa edelleen päävastuun terveydenhuollosta – niin pitääkin olla. Mutta se ei tarkoita, että sen pitäisi tehdä kaikki yksin. Yhteistyö yksityisen sektorin kanssa ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan halusta ratkaista ongelmat käytännön tasolla. Kun rinnalla toimii vastuullisia, valvottuja ja laadullisesti sitoutuneita kumppaneita, hoitojonoja voidaan purkaa, painetta keventää ja ihmisarvoista kohtelua turvata. Monituottajamalli ei tarkoita markkinaehtoista kaaosta, vaan hallittua ja tavoitteellista yhteistyötä. Meidän on kyettävä näkemään pidemmälle kuin ideologiset asetelmat. Vasemmisto näkee yksityisen uhkana, oikeisto mahdollisuutena – mutta tavallinen ihminen näkee jonon, odotuksen ja kivun. Hän kysyy: Koska pääsen hoitoon? Tähän kysymykseen meidän on vastattava. Ja jos vastaus vaatii uusia tapoja toimia, meidän pitää uskaltaa ottaa ne käyttöön. Kysytäänpä keneltä tahansa, joka on istunut puhelimessa saadakseen ajan terveyskeskukseen. Siinä hetkessä ei mietitä, kuka palvelun tuottaa – mietitään, milloin vaiva saadaan hoidettua. Tätä arkea varten me päätöksiä teemme. Siksi en lähde mukaan siihen maailmaan, jossa toista osapuolta demonisoidaan ja ratkaisut torjutaan, koska ne tulevat väärästä suunnasta. Haluan rakentaa järjestelmän, jossa toimijoita yhdistää yhteinen tavoite – ei erottele tausta. Meidän on pidettävä huolta siitä, että järjestelmä palvelee ihmistä, ei ideologiaa. Rakentava tie löytyy yhteistyöstä, ei syyttelystä. Teemu Niva Alue- ja kuntavaaliehdokas (ps.) Kajaani |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kainuu, hyvinvointialue, terveydenhuolto, monituottajamalli, hoitoon pääsy, Miikka Kortelainen |
Keskustan vaihtoehto - kauniita sanojaSunnuntai 23.3.2025 klo 6.47 - Teemu Niva Lämmin kiitos Tuomas Kettuselle kirjoitukseeni (KS, 11.2.) ja Keskustan vaihtoehdon esittelystä (KS, 18.2.). Totta on, että kipeitä ja vaikeita leikkauksia sekä säästöjä nykyinen hallitus on joutunut tekemään. Nykyisellä hallintomallilla, joka Keskustan aikana rakennettiin, joudutaan ottamaan ja laittamaan talouspuoli kuntoon. Asioiden lykkääminen vain kasvattaa korkoja, niin talouspuolella kuin hoitovelassakin. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kainuu, hyvinvointialue, päätöksenteko, terveydenhuolto, talouden tasapainottaminen, Tuomas Kettunen |
Kainuu nousuun - rakentava vaihtoehtoMaanantai 3.3.2025 klo 18.37 - Teemu Niva Kunta- ja aluevaalit lähestyvät, ja ehdokkaat lupaavat nelipäiväistä työviikkoa ja 7 % palkankorotuksia. Hienoja ajatuksia – mutta mitä ne tarkoittavat kainuulaisille? Entä mitä sinä haluat Kainuulle? Nyt on aika tehdä valintoja Kunnan päätösten alle menee talous, sivistystoimi, tekninen toimi, paikallinen elinkeinopolitiikka, maankäyttö ja kaavoitus sekä yhdyskuntasuunnittelu ja asuminen (esim. Kajaanin Pietari) Aluevaaleissa puolestaan hyvinvointialueen talous, sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoimi, hoitopalveluiden saatavuus sekä erityispalvelut (mm. vanhus- ja vammaispalvelut). Nelipäiväinen työviikko julkisella sektorilla voi aiheuttaa palvelukatkoksia, ellei työvuoroja järjestellä toisin. Miten varmistetaan, ettei opetuksessa, vanhushoidossa tai erityispalveluissa synny katkoja? Nelipäiväinen työviikko tarkoittaisi lisää palkattavia, kasvavia kustannuksia ja korkeampia veroja. Onko tämä oikea ratkaisu? Rakentavana vaihtoehtona voisi olla työhyvinvoinnin kehittäminen joustavilla työajoilla ja työnkuvien järkevöittäminen. Työntekijäpula vaatii parempaa rekrytointia, työolosuhteiden kehittämistä sekä olemassa olevien resurssien tehokkaampaa käyttöä. Mekaaninen työajan lyhentäminen ei ole ratkaisu. Kaiken lisäksi, työmarkkinapolitiikka taitaa olla kansallinen kysymys, ei kunnan- tai aluevaltuuston toimialaa. Miikka Kortelainen kehui metsäteollisuuden palkkaratkaisuja, mutta ne eivät kuulu kunnan tai aluevaltuuston päätösvaltaan. Paikallinen sopiminen voi luoda työpaikkoja, mutta jos euro, palkat ja työmarkkinat eivät jousta, joustaa työntekijä työttömyytensä kautta. Sopimusten on tuettava työllistymistä. Nykyhallituksen paikallisen sopimisen malli voi tuoda palkankorotuksia, kun niihin on varaa. Palkat maksaa työnantaja, ei ammattiliitto – ehkä Miikka saa eri tilinauhan? Kainuun kehitys riippuu siitä, miten saamme tänne lisää työpaikkoja ja osaajia – esimerkiksi kaavoituksen, koulutuksen ja yritysyhteistyön kautta. Kajaanissa tämä työ on jo alkanut, esimerkkeinä 26/7, uusi päiväkoti ja datakeskusten uudet työtehtävät. Kainuun on erotuttava modernina ja luonnonläheisenä alueena rekrytointikampanjoilla, start-up-tuella ja houkuttelevilla asuinalueilla. Kainuussa päätösten on lisättävä työpaikkoja, investointeja ja alueen elinvoimaa. Tämä ei tapahdu itsestään, vaan vaatii konkreettisia toimia. Kainuun tuulivoima ja datakeskukset voivat luoda työtä, mutta ilman hyvää kaavoitusta ja osaavaa työvoimaa ne eivät jää tänne. Siksi koulutusta ja yritysten tukemista on vahvistettava. Elinvoima syntyy investoinneilla, yritysmyönteisillä päätöksillä ja helpottamalla lupaprosesseja. Kunnilla on vastuu houkutella työntekijöitä ja yrityksiä panostamalla palveluihin, edulliseen asumiseen ja koulutukseen. Kainuun tulevaisuus ei rakennu lupauksilla, vaan teoilla, jotka tuovat työpaikkoja ja investointeja. On aika valita, haluammeko todellisia ratkaisuja vai pelkkää vaalipuhetta. Kuka tekee päätökset? Kuka puolustaa kainuulaisten etua? Ehkä se olet sinä – nyt on oikea aika vaikuttaa, sillä päätökset eivät synny itsestään. Teemu Niva Kaupunginvaltuutettu Kunta- ja aluevaaliehdokas (ps.) Kajaani |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kainuu, päätöksenteko, kunta- ja aluevaalit, elinvoima, työllisyys |
Mikä on se käänteen tekevä lääke?Maanantai 3.3.2025 klo 18.36 - Teemu Niva (Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomien mielipidepalstalla) Hyvinvointialueiden talouskriisin ratkaisemiseksi tarvitaan realistisia ja konkreettisia toimia, jotka keskittyvät palveluiden turvaamiseen ja kustannustehokkuuteen. Tämä ei ole vain poliittinen kysymys, vaan kyse on kaikkien kainuulaisten hyvinvoinnista. Hyvinvointialueiden toimintahan alkoi 2023, kun Marinin hallituksen sote-uudistus astui voimaan. Uudistus, jossa oli ja on vahva keskustalainen kädenjälki. Uudistus, jolla Vasemmisto ja Vihreiden vahva tuki. Ilman niitä uudistus ei olisi mennyt läpi. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kainuu, hyvinvointialue, päätöksenteko, sote-uudistus, talouden tasapainottaminen |
Pitäisi ymmärtää mistä päättääMaanantai 3.3.2025 klo 18.35 - Teemu Niva (Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomien mielipidepalstalla) Hyvinvointialueiden talouskriisin ratkaisemiseksi tarvitaan realistisia ja konkreettisia toimia, jotka keskittyvät palveluiden turvaamiseen ja kustannustehokkuuteen. Tämä ei ole vain poliittinen kysymys, vaan kyse on kaikkien kainuulaisten hyvinvoinnista. Hyvinvointialueiden toimintahan alkoi 2023, kun Marinin hallituksen sote-uudistus astui voimaan. Uudistus, jossa oli ja on vahva keskustalainen kädenjälki. Uudistus, jolla Vasemmisto ja Vihreiden vahva tuki. Ilman niitä uudistus ei olisi mennyt läpi. |
|
1 kommentti . Avainsanat: Kainuu, hyvinvointialue, päätöksenteko, sote-uudistus, talous |

